Muistan alakouluajoiltani päivän, jolloin oppitunnilla käytiin läpi murrosiän aiheuttamia muutoksia. Opettaja ilmoitti, että pojat ja tytöt viettäisivät seuraavan tunnin nyt eri luokissa. Tytöille kerrottiin tunnin aikana kuukautisista ja jokainen sai itselleen kuukautissuojanäytteitä. Näytteet piilotettiin syvälle koululaukun uumeniin, jotta muut eivät huomaisi niitä. En edelleenkään tiedä, mitä poikien puolella puhuttiin, mutta utelias 5.-luokkalainen olisi kyllä halunnut tietää.

Huono seksuaalikasvatus tuntuu periytyneen sukupolvelta toiselle, oli ihminen nuori nyt tai 40 vuotta sitten. Seksuaalikasvatus on ollut usein aivan olematonta tai keskittynyt ainoastaan raskaudella ja seksitaudeilla pelotteluun.

Myös seksuaalikasvatuksen kiusallisuus on tuttua usealle ihmiselle. Kyse ei ole siitä, että vain suomalaiset vaikenisivat seksuaalisuudesta puhuttaessa. Terveystiedon alaan kuuluvan amerikkalaistutkimuksen mukaan aihepiiristä ollaan pihalla myös kansainvälisellä tasolla.

Heikon kasvatuksen vuoksi seksuaalisuuden määritelmä itsessään tuntuu olevan monelle vaikea, ja siksi kaikki siihen liittyvä tulkitaan herkästi väärin. Seksuaalisuus mielletään liian usein seksin synonyymiksi, vaikka seksuaalisuuden piiriin kuuluu todellisuudessa myös minäkuva, identiteetti ja suhde omaan kehoon.

Sanoilla ja niiden määrittelyllä on suuri merkitys. Väärin käytetty sana voi paitsi luoda virheellisiä ajatusmalleja, myös loukata. Omana peruskouluaikanani esimerkiksi homo- tai vammainen-sanoilla haukkuminen oli arkipäivää. Jälkeenpäin olen toivonut, että opettaja olisi tuolloin puuttunut tietämättömien lasten huuteluun. Opettajan olisi pitänyt kertoa, mitä nuo sanat itse asiassa tarkoittavat, ja ettei niitä tulisi käyttää muiden loukkaamiseen.

Väestöliiton kirjaamien seksuaalioikeuksien mukaan meillä kaikilla on oikeus saada laadukasta seksuaalikasvatusta. Meidän tulisi saada tietoa seksuaalisuudesta sekä siihen liittyvistä vastuista ja oikeuksista.

Tyttöjen ja poikien jaottelu seksuaalikasvatuksen ajaksi on monin tavoin ongelmallista. Jaottelun vuoksi lapset eivät välttämättä opi muista sukupuoli-identiteeteistä ja kehoista kattavasti. Itse opin alakoulussa poikien kehoihin liittyvistä muutoksista muun muassa huhupuheista ja kirjastossa salaa selatuista kirjoista.

Vaikka poikien luokassa opetetut asiat eivät ehkä koskettaneetkaan omaa kehoani, olisin ymmärtänyt puolta luokasta paremmin, jos olisin kuullut pojille opetetut asiat suoraan opettajalta.

Jaottelu on ongelmallista myös sukupuolivähemmistöön kuuluvien lasten kannalta. Luokassa saattaa olla lapsia, jotka eivät koe kuuluvansa siihen puoliskoon luokasta, johon opettaja päättää heidät niputtaa. Turha jaottelu voi aiheuttaa epävarmuutta omasta identiteetistä ja ihmisarvosta.

Laadukkaan seksuaalikasvatuksen tulisi tähdätä siihen, että lapsi tietää olevansa arvokas ja uskoo itseensä. Omanarvontuntoa ja itseluottamusta voisi lisätä muun muassa sillä, että lapsi näkisi oman näköisiään ihmisiä vaikkapa koulukirjoissa. Oppikirjoissa esiintyvät henkilöt ovat usein hoikkia, vammattomia ja valkoisia.

Miten pyörätuolissa istuva tai vaikkapa tummaihoinen lapsi voisi kokea itsensä arvokkaaksi ja näkyväksi, kun omanlaisia ihmisiä ei juurikaan näe? Näkymättömyys opetusmateriaaleissa voi aiheuttaa myös mielikuvan siitä, ettei esimerkiksi seksuaalisuus kuuluisi osaksi omaa elämää.

Olen huomannut, että ikätoverini ovat hyvin eri tasoilla, kun on kyse seksuaalisuudesta. Joku osaa kertoa kaiken seksuaalivähemmistöjen kohtaamasta vähemmistöstressistä, kun taas joku ei tiedä miten toimia, jos epäilee saaneensa seksitaudin. Seksuaalisuudesta ja sen laajuudesta ymmärtävät lähinnä ne, joita asia kiinnostaa. Jos kiinnostus kohdistuu muualle, voi ymmärrys omasta kehosta, seksuaalisesta suuntautumisesta ja identiteetistä olla vielä aivan lapsen kengissä, vaikka henkilö olisi jo parikymppinen.

Asianmukainen seksuaalikasvatus auttaa meitä ymmärtämään niin omia kuin toistenkin rajoja. Tunnistamalla omat rajansa ihminen osaa kertoa toiselle, mikä tuntuu mukavalta ja miten omaa kehoa saa koskettaa. Yhteiskuntatieteisiin kuuluvassa amerikkalaistutkimuksessa kerrotaan, että kunnollinen seksuaalikasvatus koulussa voi suojata esimerkiksi seksuaaliselta hyväksikäytöltä.

Faktaan pohjautuva, ajankohtainen seksuaalikasvatus myös edistää tervettä kehosuhdetta ja hyvää itsetuntoa. Laadukas seksuaalikasvatus hyödyttäisi niin yksilöitä kuin koko yhteiskuntaakin, kun yhä pienempi osa ihmisistä joutuisi hakeutumaan terapiaan seksuaalisuuteen liittyvien traumojen vuoksi.

Toivoisin, että tulevaisuudessa kaikki – sukupuoli-identiteettiin ja kehoon katsomatta – istuisivat yhdessä ja samassa luokkahuoneessa. Seksuaalisuudesta puhuttaisiin häpeilemättä ja lapsille opetettaisiin, kuinka omia rajoja vedetään sekä miten toisten rajoja kunnioitetaan.

Tärkeintä olisi, että jokainen oppisi olevansa arvokas omanlaisenaan.

Jutussa on hyödynnetty seksuaaliterapeutti- ja kasvattaja Marja Holkerin haastattelua. Voit kuunnella haastattelun täältä.