– Huumeita on helpompi saada kuin apua mielenterveyden ongelmiin, toteaa Julia Sangervo ja viittaa sanomallaan omien nuoruuden kokemustensa lisäksi yleisesti mielenterveyden palvelujen hälyttävän huonoon tilaan.
Sangervo on kotoisin pääkaupunkiseudulta ja viettänyt lapsuutensa Espoossa. Lukioikäisenä hänellä oli vaikeuksia jaksaa ja luottaa tulevaisuuteen. Sangervon lukio-opinnot keskeytyivät, ja hän päätyi käyttämään päihteitä olonsa helpottamiseksi.
Sangervon tilanne parani vähitellen ja hän sai käytyä aikuislukiossa opintonsa loppuun. Sen jälkeen hän pääsi yliopistoon ja muutti Tampereelle.
Nykyään Julia Sangervoa auttaa jaksamaan läheiset ihmiset ja heille puhuminen, luonnossa oleminen ja esimerkiksi avantouinti. Hänelle on tärkeää päästä olemaan mukana asioiden muuttamisessa paremmiksi, niin psykologina kuin poliitikkonakin.
– Se, että tekee ja yrittää, tekee itselleen merkityksellisiä asioita. Se luo toivoa, Sangervo pohtii.
Tarve parantaa asioita
Julia Sangervo on huolissaan nykyisen koulutusjärjestelmän suorituskeskeisyydestä, ihmisten kuormittumisesta ja avun saannin hankaluudesta. Hän kertoo, miten terveydenhuollon menoista vain viisi prosenttia käytetään mielenterveyteen.
– Mielenterveyden ongelmat ovat kuitenkin isoin syy työkyvyttömyyseläköitymiseen ja pitkiin sairaslomiin, ja nuorilla isoin terveysriski.
Hän toivoo muun muassa terapiatakuun toteutuvan psyykkisen hoidon saamisen helpottamiseksi sekä koulujen opetuksen muuttuvan yhteisöllisemmäksi ja enemmän oppimista tukevaksi.
Politiikassa Sangervo on ollut mukana viime vuoden aluevaaleista asti, jolloin hänet valittiin Pirkanmaan hyvinvointialuevaltuustoon. Tänä keväänä hän on ehdolla eduskuntavaaleissa. Vaikuttaminen on kuitenkin ollut Sangervolle jo pitkään tärkeää, ja hän on tehnyt sitä esimerkiksi kirjoittamalla mielipidekirjoituksia lehtiin ja toimimalla psykologian alan järjestöissä. Aluevaltuustokokemusta Sangervo kuvaa opettavaiseksi ja antoisaksi.
– On ollut tärkeää olla mukana aluevaltuustossa edustamassa psykologian alan asiantuntemusta ja tuomassa näitä asioita esiin.
Julia Sangervo toteaa, että tulevaisuudessa hän haluaa pyrkiä irti jatkuvasta suorittamisesta ja saavutusten jahtaamisesta.
– Olen viime aikoina miettinyt paljon sitä, että yksittäiset saavutukset eivät tee onnelliseksi. Olen alkanut unelmoida siitä, että vähempikin riittäisi.