Julia Raatikaisen analyysi: Vanhempani eivät aina ymmärrä akateemista maailmaani, mutta kannustus on taattua

 

Julia Raatikainen

Vanhempani ovat amiksia, minä ja veljeni korkeakouluissa. Olemme oppineet vanhemmiltamme tietyt tavat, jotka ovat tyypillisiä työväenluokkaan kuuluville. Korkeakouluun astuminen oli itselleni kulttuurishokki, mutta niin siitä kuuleminen on vanhemmillenikin, joille täytyy nyt selittää, mitä tarkoittaa fuksi, kandi tai akvaariotentti.

Vanhempani ovat kannustaneet meitä opiskelemaan ja tukeneet kaikissa opiskelun vaiheissa. Toisaalta he ovat näyttäneet, etteivät ymmärrä kaikkea lukioon tai korkeakouluun liittyvää. He ovat myös ajoittain muistuttaneet muun elämän merkityksestä ja siitä, että läksyt ja tentit eivät ole koko maailma.

Vanhempien käytöksellä voi olla iso merkitys lapsen kouluttautumisessa. Yhdysvaltalaistutkimusten mukaan heidän suhtautumisellaan on vaikutusta siihen, miten lapsi menestyy elämässään. Merkittäviksi tekijöiksi nostetaan vanhempien koulutus ja hyvä taloudellinen tilanne, mutta myös kannustamisella ja tietoisella ohjaamisella voi olla vaikutusta. Vanhempien kannattaa kannustaa lapsiaan oppimaan jo nuoresta iästä lähtien. On myös hyödyllistä painottaa lapselle, että älykkyys ja oppiminen ovat yleensä lapsen oman tekemisen seurausta eivätkä synnynnäisiä piirteitä, joita ei voi itse hallita.

Vanhemman on kuitenkin tärkeää tunnistaa, milloin kannustus muuttuu painostukseksi tai ohjailuksi lapsen omaa tahtoa vastaan. Lapselle kannustuksen puute voi olla kohtalokasta. Vanhemman tuki auttaa paljon, jos lapsi haaveilee korkeakouluun pääsystä tai ammattikoulun läpäisystä. Tuen puuttuessa oma päämäärä voi tuntua vähäpätöiseltä ja turhalta.

Vanhempien koulutuksella ja sukupuolella on tutkittu olevan vaikutusta siihen, miten lapset päätyvät kouluttautumaan. Esimerkiksi äidin koulutuksella on todettu olevan enemmän vaikutusta lapsen opiskeluvalintoihin. On tyypillistä, että korkeasti koulutettujen lapset päätyvät itsekin korkeakouluun. Myös matalasti kouluttautuneiden lapset kouluttautuvat usein matalasti. Vanhemmat usein ohjaavat tietoisesti tai tiedostamattomasti lapsiaan samaan suuntaan kuin heidän oma ammattipolkunsa on ollut, mutta lapset ottavat myös itse mallia vanhemmistaan.

Suomessa tilanne ei onneksi ole kiveen hakattu, vaan ilmaisen koulutuksen avulla myös huono-osaisemmasta perheestä voi ponnistaa korkeakouluihin. Itselläni tilanne oli enemmänkin se, että vanhemmat ohjasivat pois omista ammateistaan, jotta itse saisin korkeatuloisemman ja esimerkiksi työajoiltaan miellyttävämmän työn. Vanhemmillani oli tietysti oma mielipiteensä tietyistä ammateista (poliisikoulu oli ehdoton ei ja opettajana stressaisin liikaa), mutta päätöksen tein itse ja he kannustivat minua siinä.

Huomasin miettiväni välillä, kuinka helppoa olisi, jos kotona olisi vanhempi, joka osaa neuvoa tekstinhuollon tai fysiikan läksyissä.

Kun lapsi pääsee korkeakouluun, voi uusi ympäristö tuottaa monia tunteita. Korkeakoulutetuista ja hyvätuloisista perheistä tulleiden keskellä työväenluokkaisesta perheestä kotoisin oleva voi tuntea ulkopuolisuutta tai häpeää. Opettaja- tai lääkärivanhempien lasten elämäntyylit voivat olla hyvin erilaisia kuin sairaanhoitaja- tai leipomotyöntekijävanhempien.

Kulttuurishokki voi olla mahdollinen, kun lapsi kouluttautuu korkeammalle ja nousee ylempään yhteiskuntaluokkaan kuin vanhempansa. Koulutustaso voi vaikuttaa muun muassa kulttuuriseen osallistumiseen, jota voi olla esimerkiksi taiteen kuluttaminen tai äänioikeuden käyttäminen.

Jo lukiossa näin, miten osa opiskelijoista tulee varakkaammista ja korkeakoulutetuista perheistä. Huomasin miettiväni välillä, kuinka helppoa olisi, jos kotona olisi vanhempi, joka osaa neuvoa tekstinhuollon tai fysiikan läksyissä. Toisaalta havaitsin myös, että näiltä opiskelijoilta odotetaan kotona paljon enemmän.

Vuonna 2017 noin 29 prosenttia korkeakouluopiskelijoiden vanhemmista on kouluttautunut vain toisella asteella. Uudessa ympäristössä voi tuntea olevansa vähemmistössä ja yksin. Silloin on tärkeää muistaa omat juuret ja olla ylpeä niistä. Tausta ei aina määritä sitä, mihin voi päätyä, vaan oma polku on omissa käsissä.

Kuuntele myös sosiaalipsykologin ja tietokirjailija Katriina Järvisen haastattelu, jossa lähestytään aihetta vanhemman näkökulmasta.