Aapo Jaatisen analyysi: Pojat eivät lue, joten pojat eivät lue

Aapo Jaatinen

Lukemaan oppiminen oli yksi elämäni mullistavimmista tapahtumista. Luin suurella innolla kaikki lasten satukirjat ja sarjakuvat joihin käsiksi pääsin, eikä kauaakaan kun aloitin kirjojen lukemisen. Olin täysin rakastunut kirjallisuuteen, mutta harmikseni rakkaus loppui lyhyeen. Alakoulu oli alkanut ja lukeminen olikin noloa.

Tutkimusten mukaan negatiiviset lukuasenteet leviävät koulussa oppilailta toisille ja koulu tuntuu myös vahvistavan näitä negatiivisia asenteita. Sosiaalisia taitoja opettelevat lapset matkivat ja omaksuvat ympäristöstään tavat ja asenteet, niin negatiiviset kuin positiiviset. Peruskoulun käyneet muistavat polttavan tarpeen sopeutua joukkoon, ja jos joukossa ei luettu kirjoja, et lukenut sinäkään.

Valtaosa pojista lukee vain silloin, kun on pakko. Näin käy ilmi vuoden 2019 PISA-tutkimuksesta, jossa kerrottiin 63 prosentin pojista lukevan vain pakon edessä. Vastaava luku oli tytöillä 39 prosenttia.

Ei ole ihme, että ala- ja yläkouluikäiset pojat eivät näe lukemista houkuttelevana tai heille sopivana aktiviteettina. Aihetta lähestytään uutisoinnissa usein huolen ja ongelman kautta, jolloin pojat voivat saada käsityksen, että lukemattomuus on pojille ominaista. Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtaja Kaisa Laaksosen mielestä poikien lukemista pitäisi käsitellä enemmän positiivisten esimerkkien kautta.

Poikia voitaisiin innostaa lukemaan nostamalla esiin lukevia poikia ja esittelemällä heidän lukutottumuksiaan. Olisi innostavampaa lukea kaverin suosittelema kirja opettajan määräämään kaunokirjallisuuden sijaan.

Lukemattomuuden ongelma on myös eriarvoisuuden ongelma.

Positiivisia esimerkkejä tarvittaisiin myös vanhemmilta ihmisiltä. Laaksosen mukaan olisi erittäin tärkeää, että lapset näkisivät vanhempien ja opettajien lukevan. On varmasti vaikea innostua lukemisesta, jos lapsi näkee ettei edes aikuisia kiinnosta. Laaksonen ehdottaakin, että kun oppilaat lukevat luokassa, myös opettaja lukisi kirjaa.

Lasten totuttaminen kirjallisuuteen on tärkeää jo varhaisessa iässä. Tutkimusten mukaan esimerkiksi kotoa löytyvien kirjojen määrä vaikuttaa lapsen innokkuuteen lukea. Kaikki perheet eivät kuitenkaan pysty tarjoamaan lapsilleen monipuolista kirjahyllyä.

PISA-tutkimuksen mukaan vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa suuresti lasten lukutaitoon. Heikkojen lukijoiden määrä kasvaa huomattavasti sosioekonomisen aseman laskiessa. Lukemattomuuden ongelma on myös eriarvoisuuden ongelma. Jos ihmiset, joilla on kaikki mahdollisuudet tarjota lapsillensa lukemista ja kannustaa lukemaan, eivät tee sitä, niin miten huonommassa asemassa olevat pystyisivät tähän.

Laaksosen mukaan lapsille ei myöskään anneta riittävästi aikaa lukea. Suomalaiseen lastenkasvatuksen ihanteeseen kuuluu, että lapsia käytetään harrastuksissa niin paljon kuin fyysisesti vain mahdollista. Pitäisi pelata jalkapalloa, soittaa klarinettia, tehdä läksyjä ja nähdä kavereita. Näin hektistä elämää elävä lapsi ei koe sellaista tylsyyden tunnetta, jossa kirjan lukeminen houkuttelisi.

Epäilykseni lukevien poikien olemassaolosta ovat pitkälti peräisin siitä, etten lapsena nähnyt poikien lukevan. Luvut poikien lukuasenteista kuitenkin yllättävät positiivisuudellaan. Jopa 37 prosenttia pojista lukee muutenkin kuin pakon edessä.

Nostamalla lukevia poikia esille ja esittelemällä heille mieleisiä kirjoja, innostettaisiin poikia lukemaan enemmän. Positiivisella asennoitumisella ei ratkaista sosioekonomisia ongelmia, mutta sen avulla voidaan vähentää lukemisen noloutta poikien silmissä. Jos pojille kerrotaan, että pojat eivät lue, niin ei pitäisi olla kovin yllättävää, kun he eivät lue.

 

Kuuntele alta Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtaja Kaisa Laaksosen ajatuksia lukemisesta ja siitä, miten pojat saataisiin lukemaan.