Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuoden 2021 tilastoraportin mukaan nuorten tarve psykiatriseen sairaalahoitoon on nyt suurempi kuin koskaan aiemmin. Psykiatrista sairaalahoitoa tarvitaan vaikeiden mielenterveyden häiriöiden hoidossa silloin, kun avohoito on riittämätöntä.
Tampereen yliopistollisen sairaalan nuorisopsykiatrian vastuualueen ylilääkäri Riittakerttu Kaltiala kertoo nuorisopsykiatrisen osastohoidon olevan välttämätöntä silloin, kun nuori ei enää pärjää normaalissa arkielämässä. Nuori voi usein olla vaaraksi itselleen tai muille. Yleisimpiä syitä osastolle joutumiseen ovat esimerkiksi itsetuhoisuus ja kohonnut itsemurhariski, syömishäiriöt sekä psykoosit.
Kaikilla nuorilla ei kuitenkaan ole lupaa ulkoilla, jolloin sisätiloissa pitkään olo voi lisätä levottomuutta.
Henkilökunnalla ei ole aikaa tai resursseja järjestää jatkuvasti ohjelmaa nuorille, minkä takia osastoarkeen sisältyy paljon vapaa-aikaa. Liika vapaa oleilu ja mielekkään tekemisen puute voi kuitenkin ruokkia oireilua. Ruokailut ja hoitaja- sekä lääkäritapaamiset rytmittävät arkea, mutta on vaikea kontrolloida, kuinka nuori käyttää runsaan vapaa-aikansa. Puhelin on nopea pakokeino ulkomaailmaan ja kaikkeen siihen, mihin kotonakin pääsisi käsiksi. Jos puhelimella saa olla rajattomasti, sen luulisi vaikuttavan hoidon tehokkuuteen.
Kaltialan mielestä vapaa puhelimen käyttäminen osastolla voi olla haitallista. Hänen mukaansa esimerkiksi osastoarjen ja oman sairauden kuvaaminen sosiaalisessa mediassa on yleistynyt. Kuvaamista on hankala hallita, koska Suomen lainsäädäntö estää puhelimen käytön rajoittamisen osastoympäristössä. Yksittäisten potilaiden puhelimen käyttöä on mahdollista säädellä tarpeen vaatiessa.
Jos nuoren arki on liian yksitoikkoista ja passiivista, hän saattaa alkaa haikailla asioita, jotka hänet osastolle alunperin toivat. Repsahdukset haitallisiin käyttäytymismalleihin saattavat olla suurempia, kun niiden sijalle ei ole syntynyt uusi tapoja toimia. Puhelimeen uppoutuminen on helppo pakokeino esimerkiksi sellaiselle nuorelle, joka on entuudestaan taipuvainen eristäytymään.
Vaikka sairaalan ensisijainen tehtävä on auttaa nuorta selviämään kriisitilanteesta, hän tarvitsee kokemuksen siitä, että on hänellä on merkitystä ryhmän jäsenenä. Nuoren sosiaaliset kontaktit osastolla koostuvat henkilökunnasta ja muista nuorista. Hoitajan ja potilaan välinen vähäinen kanssakäyminen voi johtaa helpommin potilaan aggressiiviseen ja väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Normaaleiden aktiviteettien, kuten ulkoilun ja työpajojen myötä arkeen saataisiin lisää tavallisia arkirutiineja.
Kaikilla nuorilla ei kuitenkaan ole lupaa ulkoilla, jolloin sisätiloissa pitkään olo voi lisätä levottomuutta. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, jos nuori on tahdonvastaisessa hoidossa. The Lancet Child & Adolescent Health -lehden julkaiseman tutkimuksen mukaan jopa yksi neljännes lapsista ja nuorista on ollut psykiatrisessa sairaanhoidossa tahtomattaan. Vaikeasti oireilevien nuorten hoidon tulisi näin ollen olla yksilöllisempää, jolloin jokainen saisi tarvitsemaansa vaihtelua osastoarkeen. Näin myös nuorilla olisi turvallisempi olla keskenään, kun jokaiselle olisi tapoja purkaa vaikeita tunteita aktiviteetin parissa.
Psykiatrinen sairaalahoito on muuttunut voimakkaasti vuosien saatossa, mutta eräs pulma ratkaistavaksi tällä hetkellä on vapaa-ajan hyödyntäminen niin, että se tukee parantumista. Sosiaalisen median tiedetään olevan sidoksissa moniin ongelmiin, kuten mielenterveyden häiriöissä näkyvään ahdistusoireiluun.
Tämän vuoksi vapaa-aikaa tulisi kohdentaa psykiatrisilla osastoilla niihin asioihin, jotka tukevat hoitoa sen tehon heikentämisen sijaan.
Nuoret tarvitsevat psykiatrista osastohoitoa yhä enemmän. Samaan aikaan erilaiset ilmiöt, kuten osastolle kaverin kanssa pyrkiminen ovat yleistyneet. Mistä tällaiset lieveilmiöt johtuvat ja kuinka yleistä on osastokierteeseen joutuminen? Kuuntele alta radiohaastattelu nuorisopsykiatrian vastuualueen ylilääkärin Riittakerttu Kaltialan kanssa.