Tavoitteellisuus saa jatkamaan liikuntaseurassa
- Tutkimuksen alkumittaukseen osallistui 354 seuraliikuntaa harrastavaa nuorta, jotka osallistuivat myös seurantatutkimukseen ja olivat edelleen seuraosallistujia tai seurassa lopettaneita.
- Pitkittäistutkimuksen alkumittaukseen osallistuneista 193 oli lopettanut liikuntaseurassa harrastamisen.
- Tulosten perusteella suurella osalla liikuntaseuroista harrastaminen on tavoitteellista ja kilpailullista.
- Harrastamisen jatkamiseen olivat yhteydessä tavoitteellisuus sekä varhaisella iällä aloitettu päälaji.
Alle kouluikäisenä liikuntaseuroissa aloittavat lapset jatkavat harrastamista todennäköisemmin myös varhaisaikuisuudessa.
Asia selviää Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan toteuttamasta tutkimuksesta. Tutkimuksessa selvitettiin sitä, miten urheilun tavoitteellisuus ja aloitusikä lisäävät tai vähentävät nuorten jatkamista liikuntaseurassa.
Ne nuoret, jotka jatkoivat 15–19-vuotiaana liikuntaseuroissa, olivat aloittaneet harrastamisen ennen kouluikää. Nämä nuoret harrastivat seurassa todennäköisemmin myös kilpailullisesti. Juuri kilpailullisuus saattaa olla syynä harrastamisen lopettamiselle.
Väitöskirjatutkija Katja Rinta-Antilan mukaan liikuntaseurat voisivat mahdollisuuksien mukaan tarjota vaihtoehtoisia harrastustapoja kilpailullisuuden rinnalle. Lasten ja nuorten liikuntaharrastukseen sitoutumisella on lukuisia positiivisia vaikutuksia niin psyykkiseen kuin fyysiseen hyvinvointiin.
– Osallistumisen vaihtoehdot, kuten lajin vaihtamisen mahdollisuus, lajin uudelleenaloittaminen, tai lajin aloittaminen myöhemmässä iässä olisi tärkeää.
Nuorten oma ääni kuuluviin
Rinta-Antilan mukaan nuorten kanssa kannattaa keskustella harrastamisen hyödyistä ja lajin vaihtamisen mahdollisuuksista. Tämä voi auttaa jatkamaan liikuntaharrastusta.
Tutkija sanoo, että myös nuoren omaa ääntä olisi hyvä kuunnella. Harrastus lopetetaan todennäköisemmin, jos harrastus on vaikea sovittaa arjen aikatauluihin, kehitystä ei tapahdu tai jos lapsi tai nuori kokee uupumusta.
– Voisi pohtia, löytyykö nuoren kiinnostuksen puolesta harrastusmaisempaa tekemistä kilpailullisuuden sijaan, Rinta-Antila sanoo.