Mitä yhteistä on urbaanilla legendalla kimalaisten luonnonlakeja uhmaavasta lentokyvystä ja vuoden 2008 finanssikriisillä? Ensikuulemalla ei yhtään mitään. Tarkemmin tarkasteltuna molemmilla on kuitenkin tarinansa kerrottavanaan tieteellisen tiedon luonteesta ja sen rajoitteista.
Tarinan mukaan 1930-luvulla Saksassa aerodynaamikko päätyi illallispöydässä keskustelemaan biologin kanssa kimalaisten lentokyvystä ja laski nopeasti serviettinsä kääntöpuolelle kimalaisen lennon olevan fysiikan lakien mukaan mahdotonta. Myöhemmin kuitenkin kimalaisten lento on pystytty mallintamaan tekemättä aerodynamiikan perusperiaatteisiin muutoksia, kun on osattu ottaa huomioon aiemmin tuntemattomia muuttujia.
Vuoden 2008 finanssikriisin koittaessa vaaran merkkejä oli jo nähty ilmassa, mutta silti sen laajuus ja voimakas vaikutus reaalitalouteen tuli taloutta ennustaville asiantuntijoille yllätyksenä. Syynä olivat puutteet ennustusmalleissa. Psykologisten tekijöiden, kuten luottamuksen vaikutusta talouteen, onkin taas ryhdytty huomioimaan enemmän.
Yhteistä näissä tapauksissa on se, miten niissä reaalimaailma näyttää pakenevan tieteellisten mallien selitysvoimaa, koska mallit eivät ole kyenneet ottamaan huomioon kaikkia muuttujia tai näkökulmia. Vaikka taloustieteiden kyky ennustaa tulevaisuutta tarkasti on puutteellinen, annetaan sen piiristä tuleville ennusteille ja arvostelmille paljon arvoa julkisuudessa.
Suomen poliittisessa keskustelussa taloudella on tärkeä asema. Taloustieteilijöitä kuunnellaan herkällä korvalla ja esimerkiksi valtion velka, kestävyysvaje sekä työttömyyden tuottamat ongelmat kansantaloudelle ovat kestoaiheita aina vaalien alla. Erilaisia sosiaalisia ongelmia ja kansanterveydellisiä seikkoja käsiteltäessä keskeinen havainnollistamisen tapa on raha. Näin paljon tämä meille maksaa.
Viime kevään eduskuntavaaleista puhuttiin mediassa velkavaaleina, ja valtionvelka oli keskeinen teema niin mediassa kuin vaaliväittelyissäkin. Velan määrää on havainnollistettu muun muassa jakamalla valtion velka jokaiselle suomalaiselle tasan. Vuoden 2023 lokakuussa velkaa oli 27 861 euroa kansalaista kohden.
Luontokadon tai ilmastonmuutoksen kaltaisten ilmiöiden hahmottamisessa taloustieteen mittarit eivät ole välttämättä käyttökelpoisia.
Politiikan tutkija Johanna Vuorelman mukaan teknokratia voi olla demokratialle peräti yhtä vahingollista kuin populismi. Teknokratialla tarkoitetaan vallan keskittymistä asiantuntijoille, mikä voi kuulostaa jopa positiiviselta. Populistin leimaa harvempi poliitikko haluaa ottaa kantaakseen.
Tätä ei tule käsittää väärin, sillä sinänsä asiantuntijatiedon käyttö päätöksenteon tukena lieneekin suotavaa. Ongelmaksi se voi muodostua, jos kuuntelemme korostuneesti vain tiettyjen alojen asiantuntijoita tai vielä tuolta tieteenalalta tiettyjä suuntauksia. Tällöin pahimmillaan jäämme täysin sokeiksi monille tärkeille yhteiskunnallisille kysymyksille ja kavennamme politiikan reunaehtoja tarpeettoman paljon.
Esimerkiksi ilmastonmuutos on yksi suurimmista haasteista, joita tulemme tulevaisuudessa kohtaamaan. Luontokadon tai ilmastonmuutoksen kaltaisten ilmiöiden hahmottamisessa taloustieteen mittarit eivät ole välttämättä käyttökelpoisia.
Myös talouden poliittinen luonne voi helposti jäädä piiloon, jos sitä käsitellään neutraalina luonnonvoimana, jonka toimintaa ennustamalla voidaan löytää paras tapa toimia. Politiikka on nimittäin myös erilaisten intressien ja eri ihmisryhmien etujen sovittamista yhteen eli kompromissien tekemistä.
Erilaisten yhteiskunta- ja taloustieteen sisäisten vaihtoehtoisten äänien kuuluminen julkisessa keskustelussa parantaisi sen moniäänisyyttä ja mahdollistaisi mielekkäämmän keskustelun erilaisista toimintavaihtoehdoista ja niiden seurauksista.
Legenda kimalaisen kyvystä rikkoa luonnonlakeja ei olekaan osoitus tieteentekijöiden kykenemättömyydestä eikä todellisuutta kuvaavien mallien totaalisesta epäonnistumisesta. Sen sijaan kyseessä osoitus siitä, että aina kuvatessamme todellisuutta joudumme valitsemaan tietyn näkökulman tarkastelullemme. Parhaan ymmärryksen ympäröivästä maailmasta voi saavuttaa katsomalla sitä monista eri vinkkeleistä, ja tämä on totta myös politiikassa.
Kuuntele alta Uuden talousajattelun keskuksen toiminnanjohtajan Lauri Holapan haastattelu, jossa käsitellään muun muassa suomalaisen talouskeskustelun asiantuntijavaltaisuutta ja sen vaikutusta keskustelun moniäänisyyteen.