“Ehkä harrastuksia kannattaisi vähentää?”
Tämä kouluterveydenhoitajan ehdotus ensimmäiseltä lukiovuodeltani on jäänyt mieleen. Olin kertonut opintojen alun tuntuneen raskaalta, kun lukeminen vei entistä isomman siivun myös vapaa-ajasta. Palautumiselle ja harrastuksille ei tuntunut jäävän koulun ohella riittävästi aikaa.
Ehdotuksella on epäilemättä ollut hyvät tarkoitusperät: harrastuksia karsimalla arkeen saisi lisää liikkumatilaa. Se tuntuu kuitenkin ristiriitaiselta ohjeelta jaksamisen kannalta.
Tuoreen, vajaa kuukausi sitten julkaistun lukiolaisbarometrin tulokset maalaavatkin jälleen karua kuvaa Suomen lukiolaisten hyvinvoinnista. Opiskelun koki henkisesti raskaaksi jopa 59 prosenttia vastanneista, minkä lisäksi oppimisvaikeudet ovat korostuneet.
Luvut ovat hieman parantuneet parin vuoden takaisesta. Tätä ei kuitenkaan voida pitää kovin suurena voittona, sillä koronan aikaan lukiolaisten uupumus oli huipussaan. Sen sijaan uudet tulokset ovat jatkumoa jo ihka ensimmäisen, vuonna 2019 julkaistun lukiolaisbarometrin tuloksille. “Lukiolaisten hyvinvointi vaatii toimenpiteitä”, todettiin silloisia tuloksia käsitelleen tutkimusraportin otsikossa.
Toimenpiteitä onkin luvassa. Yksi keskeisistä on hallituksen esitys taito- ja taideaineiden, eli kuvataiteen, musiikin ja liikunnan, sisällyttämisestä ylioppilastutkintoon syksyyn 2029 mennessä. Uudistuksella halutaan tasa-arvoistaa aineiden asemaa, mutta sillä voi olla myös hyvinvointia lisääviä vaikutuksia. Miten se voitaisiin valjastaa tähän tehtävään?
Muutos tarjoaa ennen kaikkea mahdollisuuden edistää nuorten harrastuneisuutta. Tampereen lukiokoulutuksen johtaja Mari Aalto kertoo lukioissa tunnistettavan ilmiön, jossa nuorten harrastukset jäävät usein taka-alalle juuri lukiossa, kun koulutyön vaatimukset kovenevat. Tämä näkyy konkreettisesti esimerkiksi lukiolaisten aktiivisuudessa: he ovat 7–70-vuotiaista suomalaisista vähiten liikkuva ikäryhmä. Moni haluaisi liikkua enemmän, mutta kiireisen arjen keskellä sille ei tunnu löytyvän aikaa.
Harrastuksista olisi helpompi pitää kiinni, jos niihin käytetty aika ei rajoittuisi ainoastaan vähäiseen vapaa-aikaan. Liikunnan sisällyttäminen ylioppilastutkintoon antaa nuorille mahdollisuuden lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: panostaa omaan hyvinvointiin ja samalla edistää myös opintoja. Myöskään taideaineiden merkitystä kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille ei tule väheksyä. Taiteen tekemisen on muun muassa todettu lisäävän nuorten itseluottamusta ja vähentävän stressiä ja ahdistuneisuutta. Niiden tarjoama yhteisöllisyys voi lisäksi vähentää yksinäisyyden kokemusta.
Kuuntele Tampereen lukiokoulutuksen johtajan Mari Aallon mietteitä uudistuksen yhteydestä lukiolaisten hyvinvointiin.
Tutkimuksissa on myös huomattu negatiivinen yhteys liiallisen digitaalisen sosiaalisen median käytön ja kouluhyvinvoinnin välillä. Liiallisen somenkäytön puolestaan voisi ajatella olevan sitä todennäköisempää, mitä vähemmän vapaa-aikaan kuuluu muuta mielekästä tekemistä. Taitoaineiden roolin korostaminen kannattaa siksikin.
Uudistus on otettu pääosin ilolla vastaan, mutta huolta herättää toisaalta se, miten aineita voidaan arvioida tasavertaisesti. Arviointikriteerit kaipaavat vielä selkeyttämistä. Taito- ja taideaineiden kokeelle on kuitenkin suunniteltu jonkinlaisia ennakkonäyttöjä, joilla osaamista voisi osoittaa ennen varsinaista koepäivää. Tämä vähentäisi yksittäisen koepäivän kokelaille aiheuttamaa kuormitusta.
Jotta uudistuksesta todella saataisiin kaikki irti, tulisi taito- ja taideaineille antaa painoarvoa myös jatko-opintoihin haettaessa. Tähän mennessä aineissa on ollut mahdollista suorittaa lukiodiplomi, joka on voinut koostua esimerkiksi portfolion keräämisestä. Niistä saatu hyöty jatko-opintoja ajatellen on kuitenkin ollut olemattoman pieni. Fakta on, että tällä hetkellä lukiolaisten kirjoitettavien aineiden valintaa ohjaa ennen kaikkea niiden pisteytys todistusvalinnoissa ennemmin kuin oma kiinnostus. Edellinen todistusvalintauudistus vähensi sekä taito- ja taideaineiden että vieraiden kielten opiskelua. Kuvataidekurssien valitseminen ei kannata, kun lukujärjestyksen voi täyttää monella alalla korkeimmat pisteet tuottavalla pitkällä matematiikalla.
Jotta uudistuksesta todella saataisiin kaikki irti, tulisi taito- ja taideaineille antaa painoarvoa myös jatko-opintoihin haettaessa.
Todistusvalintaan esitetään jälleen muutoksia vuodeksi 2026. Tavoitteena on tasa-arvoistaa aineiden pisteytystä, mikä lupaa hyvää myös sitä myöhempien muutosten kannalta.
Yhden uudistuksen varaan ei toki kannata laittaa uskoa siitä, että nuorten hyvinvointi ponnahtaisi hetkessä pilviin. Se tuskin aiheuttaa ennennäkemätöntä piikkiä lukiolaisten aktiivisuudessa tai tuo uusia tekijöitä Suomen kulttuurikentälle. Lukiokoulutusta tulee kuitenkin ohjata suuntaan, joka mahdollistaa laaja-alaisten opintojen lisäksi omasta hyvinvoinnista huolehtimisen.
Analyysissä on hyödynnetty Tampereen lukiokoulutuksen johtajan Mari Aallon haastattelua. Voit myös lukea Aallon kommentin. Pitkässä haastattelussa Aalto kertoo laajemmin ajatuksiaan ylioppilastutkinnon uudistuksesta, taito- ja taideaineiden asemasta sekä arvioinnin haasteista.