Kun Vantaan Viertolassa tapahtui kouluampuminen viime huhtikuussa, alkoi Tiktokissa välittömästi kiertää yksityiskohtia, joita ei uutismedioissa käsitelty ollenkaan. Alustalla levisi spekulaatiota tekijän ja uhrien nimistä sekä teon motiivista ja jopa väitettyjä ääninauhoja tilanteesta. Huhuja toisilleen jakoivat nimenomaan lapset ja nuoret, ja se, mitä joku oli joltakin jostakin joskus kuullut, levisi sosiaalisessa mediassa kulovalkean lailla.

Kiinalaisen ByteDance-yhtiön omistama sosiaalisen median alusta Tiktok on monen nuoren tärkein uutiskanava. Uutismedian liiton tutkimuksessa lähes puolet 13–18-vuotiaista kertoi, että jos he eivät näkisi uutismedioiden sisältöjä Tiktokista, eivät he todennäköisesti näkisi niitä mistään.

Vaikka Tiktokissa on tarjolla myös uutissisältöä, haetaan sieltä pääasiassa viihdettä. Etusivullaan voi törmätä asuvideoihin, tanssivideoihin tai get ready with me -videoihin, joissa tekijä ottaa katsojan mukaansa esimerkiksi meikki- tai ihonhoitorutiiniinsa.

Tai sitten Tiktokissa voi nähdä jotain aivan muuta riippuen pitkälti alustan suosittelualgoritmeista, jotka määrittävät käyttäjän toiminnan perusteella, millaista sisältöä tämä näkee. Algoritmi hyödyntää tietoa esimerkiksi siitä, mitä videoita käyttäjä on katsonut ja mitä ohittanut, millä kielellä, missä maassa, millaisella laitteella sekä ketä hän seuraa.

Suomalaista Tiktok-journalismia tutkineen professorin Tanja Sihvosen mukaan tiedotusvälineiden on algoritmien hallitsemassa Tiktokissa hyvin hankala määrittää tarkasti sitä, kenelle ja kuinka laajalle mitkäkin sisällöt päätyvät. Sama koskee luonnollisesti kaikkia muitakin sisällönluojia.

Uutinen tai meikkitutoriaali voi päätyä tuhansille tai miljoonille etusivuille, mutta aivan yhtä lailla voi myös video, jossa väitetään paljastettavan kouluampujan henkilöllisyys, oli se sitten totta tai ei.

Yksi Tiktokin ongelmista journalistisena alustana on algoritmien ja nopeatempoisuuden aiheuttama kontekstien katoaminen, eli se, että julkaisuista ei välttämättä käy lainkaan ilmi niiden alkuperäinen asiayhteys tai esimerkiksi julkaisuaika tai -paikka. Tällöin videon tai ääninauhan alkuperän todentaminen käy katsojalle vaikeaksi.

Nuoret eivät yhtäkkiä muutu väärän tiedon kauppiaita sokeasti seuraaviksi lampaiksi, vaikka heidän uutislähteensä olisikin eri kuin heidän vanhemmillaan.

Uutisvideoiden on helppo hukkua muun sisällön tulvaan. Jos get ready with me -videot kiinnostavat päivänpolitiikkaa enemmän, saattaa Tiktokia ainoana uutislähteenään käyttävä nuori oppia lähinnä uusia varjostustekniikoita eikä tule koskaan kuulleeksikaan mistään velkaantumisesta.

Myös politiikkahöysteisiä meikkivideoita on toki suomalaisen Tiktok-journalismin kentällä kokeiltu, ja ne voivat olla toimiva tapa houkutella nuorta yleisöä puisevammankin sisällön pariin. Yhdessä parin minuutin videossa voi kuitenkin olla vaikea tuoda monimutkaisista aiheista esiin kaikkea oleellista, mikäli nuori nyt ylipäätään on jaksanut jatkaa katsomista sen jälkeen, kun meikkivideossa on mainittu Euroopan parlamentti.

Lisäksi suosittelualgoritmin avittamana nuoren syötteeseen saattaa kaikista uutisista päätyä hyvin marginaalinen osa verrattuna esimerkiksi siihen, että hän lukisi aamuisin sanomalehteä tai katsoisi iltaisin puoli yhdeksän uutiset televisiosta.

Sihvosen mukaan tiedotusvälineiden Tiktokiin jakaman journalistisen sisällön lisäksi alustalla on paljon “kansalaiskommentaattoreita”, kuten poliitikkoja, somevaikuttajia tai yksityishenkilöitä. Alustalla käytävä yhteiskunnallinen keskustelu kanavoituukin enemmän näiden henkilökohtaisten tilien kuin journalististen medioiden kautta, toisin kuin perinteisten tiedotusvälineiden parissa on totuttu.

Alustana Tiktok ei siis missään nimessä ole ongelmaton. Ovatko sen syövereissä vapaa-aikaansa viettävät nuoret sitten täysin valheellisen tiedon vedätettävissä?

Eivät ole.

Uutismedian liiton tutkimuksen mukaan valtaosa nuorista tunnistaa juuri uutismedioiden sisällöt luotettaviksi. Nuoret kokevat, että he osaavat suhtautua somesisältöihin kriittisesti ja tunnistaa väärää tietoa.

Tiktok ei ole journalismille kaikista ideaalein toiminta-alusta. Uutiset ovat suppeampia kuin perinteisessä mediassa, algoritmit ovat arvaamattomia ja väärää tietoa on liikkeellä paljon. Mutta koska nuoret ovat Tiktokissa joka tapauksessa, tulee heille tarjota riippumatonta journalistista sisältöä myös siellä, koska sitä tarvitsevat kaikki. Ehkä juuri siksi, että alusta ei ole helpoin.

Vaikka Tiktokin ongelmallisuus on syytä tiedostaa, ei itse nuorista tarvitse olla liian huolissaan. Nuoret eivät yhtäkkiä muutu väärän tiedon kauppiaita sokeasti seuraaviksi lampaiksi, vaikka heidän uutislähteensä olisikin eri kuin heidän vanhemmillaan.

Uusi ympäristö vaatii uudenlaista medialukutaitoa, mutta sosiaalista mediaa aktiivisesti pienestä pitäen käyttäneet nuoret tietävät tämän myös itse – ehkä ajoittain jopa paremmin kuin vanhempansa.

Kuuntele, mitä Tanja Sihvonen sanoo nuorten medialukutaidosta. Kommentista on saatavilla on myös tekstiversio. Sihvonen kertoo Tiktok-journalismista myös pitkässä haastattelussa.