Pahoinpitelyrikokset ovat lisääntyneet 10–12-vuotiaiden epäiltyjen osalta vuodesta 2015 lähtien, selviää Tilastokeskuksen rikostilastoista.
Kyse voi olla tilastollisesta harhasta, johon on voinut vaikuttaa lastensuojelulakiin tehty muutos vuonna 2014. Lakimuutoksen myötä ilmoitusvelvollisuus laajeni tilanteisiin, joissa on syytä epäillä lapsen terveyttä tai henkeä uhkaavaa rikosta. Ilmoitusvelvollisuuden madaltuminen on voinut vaikuttaa koulujen tekemien rikosilmoitusten määrään.
Mielenterveyden oireilu on kytköksissä lasten väkivaltaisuuteen. Viime vuonna tehdyssä kouluterveyskyselyssä 14 prosenttia 4.–5. luokkalaisista tytöistä koki terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi. Pojista samoin koki yhdeksän prosenttia. Erityisesti tyttöjen murrosiän alkaminen on varhaistunut. Kun murrosikä alkaa liian aikaisin, keho kehittyy, mutta mieli tulee usein vasta perässä. Lapsuus jää taakse, ja nuorten ongelmat astuvat kehiin.
Väkivalta on aina väärin. Nuorten pahoinvointi ja väkivaltaisuus on tiedossa, mutta yhtä lailla tai jopa enemmän pitäisi puhua alakouluikäisistä. Lasten oireiluun pitäisi kiinnittää aiempaa enemmän huomiota. Jos oireiluun tartuttaisiin ajoissa, voisi kyseinen lapsi voida nuoruusiässäkin paremmin.
Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen ja ylipoliisijohtaja Seppo Kolehmaisen mukaan lasten rikollisia tekoja ei pitäisi nähdä oireina, joiden syitä pyritään selittämään psykopatologisin keinoin. Väite on mielenkiintoinen, mutta en allekirjoita sitä. On tärkeää ymmärtää syyt väkivaltaisen käytöksen takana. Miten muuten voisimme auttaa niitä, jotka sitä tarvitsevat?
Jos oireiluun tartuttaisiin ajoissa, voisi kyseinen lapsi voida nuoruusiässäkin paremmin.
Pekkarisen ja Kolehmaisen mukaan lapselle on opetettava varhain, että vastuu omasta tekemisestä on itsellä. Heidän mukaansa opettajien, sosiaali- ja terveyshuollon, vanhempien ja poliisin välistä yhteistyötä pitäisi parantaa väkivallan ehkäisemiseksi. Yhteistyön lisääminen on tärkeää, mutta jos väkivallan syyt unohdetaan, ei yhteistyökään kanna pitkälle.
Lastenpsykiatri Taina Juvénin mukaan väkivaltaisuus on kasvussa. Väkivalta voi kohdistua muihin ihmisiin, ympäristöön ja lapseen itseensä. Tällöin kyse on itsetuhoisesta käytöksestä, joka on erityisesti tyttöjen keskuudessa yleisempää. Syyt väkivallan taustalla voivat löytyä esimerkiksi perheiden huonovointisuudesta ja sosiaalisesta mediasta. Myös 1990-luvun lamalla voi olla ylisukupolvista vaikutusta. Tarkempaa kriminologista tutkimusta aiheesta olisi tarpeellista tehdä.
Kuuntele, mitä lastenpsykiatri Taina Juvén kertoo lasten väkivaltaisuuden taustalla olevista syistä.
Lasten kanssa työskentelevien asiantuntijoiden näkemyksiä lasten väkivallasta pitäisi ottaa paremmin huomioon. Tällä hetkellä ongelma on, että tiedot lasten kokemasta ja tekemästä väkivallasta jakautuvat niin moneen eri lähteeseen. Tietoa voidaan pitää luotettavana vasta, kun se on koottu yhteen. Puutteita tiedoissa on erityisesti maahanmuuttajataustaisten, vammaisten sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien lapsiryhmien osalta. Eroja on myös eri ikäryhmien välillä – mitä pienempi lapsi, sitä vähemmän tietoa on.
Asiakas- ja potilasrekisteritietoja hyödynnetään väkivallan vastaisessa työssä liian vähän johtuen tietojen arkaluontoisuudesta ja tietosuojasta. Tähän tarvittaisiin muutosta, johon lasten väkivaltakokemuksista tietoa keräävällä lapsiuhritutkimuksella voisi olla vastaus. Tällä hetkellä siltä puuttuu rahoitus ja pysyvä toteuttaja. Osallistuvalla asiantuntijalla olisi mahdollisuus osallistua lainsäädännön valmisteluun.
Media vaikuttaa siihen, miten näkemyksemme väkivallasta muodostuu. Väkivallalla on tekijä ja teolla uhri – kumpaakin roolia on painava kantaa. Aiheesta on tärkeä uutisoida, mutta miten sen voisi tehdä niin, ettei yksityisyyden suoja rikkoontuisi? Osapuolien ei pitäisi joutua kantamaan näitä identiteettejä mukanansa. Kaikkihan koulussa tietävät, keitä asia koskee. Pahimmillaan siitä lopulta tietävät myös ne, jotka ovat sosiaalisen median kautta löytäneet kasvot tapahtumille. Pitäisi muistaa, että uutisoinnin kohteena ovat lapset, joiden elämä on vasta edessä.
YK:n mukaan lapsen tärkeimpiin oikeuksiin kuuluu väkivallalta suojelu. Kumpikin väkivallan osapuolista ansaitsee väkivallattoman lapsuuden: sekä ne, jotka siihen syyllistyvät, että ne, jotka siitä kärsivät.
Voit myös lukea asiantuntijan kommentin.
Jutussa on hyödynnetty lähteenä lastenpsykiatri Taina Juvénin haastattelua. Voit kuunnella pidemmän asiantuntijahaastattelun tästä.