Kerran junalaiturilla mies tokaisi vieressäni seisovalle matkustajalle: “Onnittelut, olet tämän laiturin ainut, joka ei katso puhelinta.” Tunsin piston sydämessäni, sillä minulla, kuten kaikilla muillakin laiturilla seisoneilla, oli puhelin kädessä.
Yhtäjaksoisen keskittymiskyvyn keston on uutisoitu puolittuneen viimeisen 20 vuoden aikana. Lähtökohtamme eivät alun perinkään olleet hyvät, sillä aivojamme ei ole suunniteltu keskittämään huomiota pitkäksi aikaa yhteen asiaan. Päinvastoin niille on luonnollista tarkkailla häiriötekijöitä ja kiinnittää niihin huomiota. Tästä oli kenties hyötyä kivikaudella, kun mammutin hyökkäykseen piti reagoida nopeasti, mutta opiskelun katketessa yhtäkkisen kolahduksen takia reaktio lähinnä turhauttaa.
Keskittymisen puute aiheuttaa huolta monessa. Ylen julkaisemassa Tämäkin on totta -sarjan jaksossa aivotutkija Mona Moisala toteaa, että Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön eli YTHS:n mukaan opiskelijoiden ADHD-epäilyt ovat neljässä vuodessa viisinkertaistuneet.
Yhä useampi epäilee itsellään keskittymishäiriötä, myös aikuiset. Virallisen ADHD-diagnoosin rinnalla on alettu puhua itse hankitusta keskittymishäiriöstä. ADT (Attention Deficit Trait) viittaa kuormitustilan aiheuttamiin keskittymisvaikeuksiin ja näyttäytyy esimerkiksi huomion jatkuvana siirtämisenä tehtävästä toiseen.
Harva pystyy elämään täysin stressitöntä elämää, ja aivoja ylikuormittavaa informaatiotulvaa on mahdoton keskeyttää.
Keskittymisongelmien yleistyessä sosiaaliseen median videosisältöjen trendeissä on tapahtunut muutos. Hidastempoisista ja kotikutoisista pitkistä videoista on siirrytty lyhyisiin ja nopearytmisiin videopätkiin räjähdysmäisen suositussa videosovellus Tiktokissa. Sovelluksen algoritmi kannustaa jättämään videot kesken ja kelaamaan eteenpäin, jos seuraava video olisikin edellistä kiinnostavampi. Lieneekö tämä heikentyneelle keskittymiskyvylle syy vai seuraus, siihen en osaa vastata. Selvää on kuitenkin se, että mediasisällöt nopeutuvat niin faktassa kuin fiktiossa, ja samaan aikaan jaksamme keskittyä huonommin kuin koskaan.
Keskittymisongelmat ja aktiivinen sosiaalisen median käyttö on linkitetty tutkimuksessa niin kutsuttuun multitaskaamiseen eli monen asian tekemiseen samaan aikaan. Myös ADT:lle altistaviin tekijöihin on listattu jatkuvat keskeytykset ja monien asioiden suorittaminen samaan aikaan. Sen lisäksi itseaiheutetulle keskittymishäiriölle altistavat kiire, stressi, epävarmuus ja liian vähäinen palautuminen. Yleisen ongelman taustalla lymyävät yleiset syyt.
Harva pystyy elämään täysin stressitöntä elämää, ja aivoja ylikuormittavaa informaatiotulvaa on mahdoton keskeyttää. Aivot tottuvat siihen mihin ne opettaa, ja psykologisesti koukuttaviksi suunnitellut somesisällöt opettavat aivot vaihtamaan keskittymisen kohdetta lyhyin aikavälein. Somejätit tekevät rahaa koukuttamalla käyttäjiään keinolla millä hyvänsä.
Kuuntele, kun Työterveyslaitoksen psykologian tohtori Satu Pakarinen kertoo, mikä lyhyissä somevideoissa koukuttaa.
Alkaa vaikuttaa siltä, että keskittyminen nykymaailmassa on lähestulkoon mahdotonta. Oliko itseaiheutettu keskittymisen vaikeus siis niinkään itseaiheutettu? Tuntuu absurdilta, että tarkkaavaisuuden heikkenemisestä syyllistetään yksilöä, jota kehotetaan meditoimaan, pitämään puhelinpaastoa ja käymään lenkillä, kun lähtökohtamme pitkäkestoista keskittymistä vaativiin tehtäviin ovat olemattomat.
Pitää varmasti paikkansa, että jos keskittymistä hyödyttäviä tapoja alkaa tietoisesti harjoittamaan ja valitsee jatkuvasti meditaation somemaratonin sijaan, alkaa muutoksia näkyä keskittymisen taidoissa. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että meitä ei ole rakennettu keskittymään pitkiä ajanjaksoja putkeen, ja toimitusjohtajat puvuissaan käärivät isot rahat vieteltyään meidät tuntikausiksi somen äärelle.
Itsensä soimaamisen sijaan helpompi ratkaisu on vetää syvään henkeä ja pitää tauko.
Voit lukea Satu Pakarisen kommentin myös tekstiversiona. Pakarinen kertoo sosiaalisen median ja keskittymisvaikeuksien yhteydestä pitkässä haastattelussa.