Liityin sosiaaliseen mediaan, kun olin 10-vuotias. Tuolloin pro-ana-sivustojen eli anoreksiaa ja sairaaloista laihuutta ihailevien yhteisöiden näkyvyys oli voimakkaampaa kuin nykypäivänä. Vuonna 2009 Women’s Wear Daily -lehdessä huippumalli Kate Moss vastasi mantransa olevan ”nothing tastes as good as skinny feels”. Mikään ei maistu niin hyvältä kuin miltä laihuus tuntuu. Kyseinen lausahdus alkoi leviämään sosiaalisessa mediassa.

Kun lapsena altistuin tällaiselle sisällölle, yllättävää ei varmastikaan ole, että se jätti jälkensä. Sain seurakseni kehohäpeän, eikä se ole missään vaiheessa lähtenyt rinnaltani. Se kulkee mukanani monenlaisina kerroksina – ajoittain vaivihkaa ja toisinaan musertavasti.

Enkä ole ainoa.

Moni ympärilläni olevista ikäisistäni ihmisistä on käynyt lapsuudestaan asti läpi samanlaisia kokemuksia. Tutkimuksen mukaan kolmekymmentä prosenttia yhdysvaltalaisista yläasteikäisistä normaalin painoindeksin rajoissa olevista tytöistä koki olevansa tyytymättömiä kehoonsa. Vastaava luku pojilla oli kaksikymmentä prosenttia. Pojilla yleisempää oli kokemus siitä, että on liian laiha.

Kehoihanteet eivät ole uusi ilmiö. Niiden juuret johtavat vuosisatoja taaksepäin, eivätkä ne ole jättäneet välistä yhtäkään sukupolvea.

Ulkonäön tarkastelu on aina liittynyt valtaan ja sen mekanismeihin. Ihanteiden taustalla on kulttuuristen ja psyykkisten tekijöiden lisäksi miljardiluokan laihdutus- ja terveysbisnes, joka muokkaa käsityksiämme kauneudesta ja hyvinvoinnista. Sillä, millaisia piirteitä ja kehoja pidetään yhteiskunnassa hyväksyttävinä ja arvostettuina, on yhteys eri tahojen taloudellisen edun tavoitteluun.

Nykyään pro-ana-yhteisöjen ja -tilien näkyvyys on heikentynyt niiden laajan estämisen myötä. Vuosikymmen myöhemmin myös Kate Moss kertoi katuvansa sanomisiaan.

Trendejä on vaikeaa tunnistaa, sillä ne voivat olla kätkettyinä esimerkiksi huippumallien säihkyvän elämän ja päihdeongelmien glorifioinnin taakse.

Tästä huolimatta kehoihanteet ja kehokeskeisyys elävät vieläkin. Sosiaalinen media on tehnyt ihanteiden saavuttamisesta entistäkin intensiivisempää ja monimutkaisempaa. Alustat tarjoavat jatkuvasti sisältöä, joissa voidaan esittää tarkoin valikoituja kuvia ja hetkiä elämästä, usein täydellisesti suodatettuna ja muokattuna. Tämä luo illuusion siitä, että monille epärealistiset kehot ja elämät ovat tavoitettavissa. Koska sosiaalista mediaa ei pääse pakoon, kehoon ja ulkonäköön liittyvät paineet eivät jää rajoittumaan vain tiettyihin hetkiin. Ne voivat olla läsnä koko ajan, mikä lisää psyykkistä kuormitusta.

Kehoihanteille altistuminen voi vaikuttaa mielenterveyteen. Se ei kuitenkaan yksinään ole syy erinäisten mielenterveyden sairauksien, kuten syömishäiriöiden, syntymiselle. Kehoihanteiden ongelmallisuutta ei tule silti väheksyä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että sosiaalinen media voi lisätä vertailuhalua muihin ja heikentää itsetuntoa.

Kuuntele, mitä syömishäiriöihin erikoistunut psykologi Monica Ålgars kertoo kehotrendien vaikutuksesta mielenterveyteen.

1990-luvun ihannoitu heroin chic -tyyli, joka korosti äärimmäistä laihuutta ja kuluneita, melkein hauraalta näyttäviä piirteitä, näyttää nyt tekevän paluuta. Trendejä on vaikeaa tunnistaa, sillä ne voivat olla kätkettyinä esimerkiksi huippumallien säihkyvän elämän ja päihdeongelmien glorifioinnin taakse. Haitallisten trendien paluu tuntuu suurelta takapakilta ottaen huomioon sen, kuinka paljon kehopositiivisuudesta on puhuttu viime vuosina.

Kehopositiivisuusliike on pyrkinyt haastamaan kapeita kauneusihanteita ja korostamaan kehojen moninaisuutta. Myös yleistyneet kehon ja mielen terveyteen kannustavat tilit voivat tuntua voimaannuttavilta ja edistyksellisiltä.

Sillä ovathan kehopositiivisuus ja terveys hyviä asioita?

Kuitenkin mitä enemmän selaa, sitä enemmän voi huomata, että sisällöstä huolimatta huomio pysyy pääosin ulkonäössä. Vaikka tarkoitus on hyvä, myös kehopositiivisuusliikkeet ovat joiltain osa-alueiltaan jumissa samassa kehokeskeisyydessä, joka saattaa toisinaan paradoksaalisesti vahvistaa ajatusta siitä, että oma keho määrittää merkittävästi itsearvostusta ja identiteettiä. Tämä voi luoda paineita olla ylpeä omasta kehostaan, riippumatta siitä, miltä se itsestä tuntuu.

On helppo jäädä jumittamaan pyörteeseen, jossa ulkonäön arvottaminen määrittelee omaa itsetuntoa ja elämänlaatua. Kehotrendejä tarkastellessa on tärkeää muistaa, että ulkonäkö ei ole asia, joka määrittelee meidät. Uskallan nimittäin väittää, että onnellisuus maistuu paremmalta kuin miltä yhteenkään kehoihanteeseen mahtuminen tuntuu.

Voit myös lukea asiantuntijan kommentin.

Jutussa on hyödynnetty lähteenä psykologi Monica Ålgarsin haastattelua. Voit kuunnella pitkän haastattelun täältä.