Suomalaisesta rakennuskannasta noin 45:tä prosenttia odottaa lähitulevaisuudessa joko purku tai korjaus. Rakennuksia odottaa usein joko purku tai korjaukset. Haastavan tilanteesta tekee se, että usein päätöstä tehdessä raha ratkaisee, eikä muita näkökulmia huomioida yhtä kattavasti.
Tutkimusnostot
- 1970–90-luvulla rakennettujen rakennusten elinikä ilman korjauksia alkaa tulla tiensä päähän.
- Tällaisten rakennusten suuri määrä tekee kysymyksestä merkittävän ilmaston kannalta.
- Rakennuksen korjaaminen on ilmaston kannalta parempi vaihtoehto kuin rakennuksen purkaminen ja uudisrakennuksen tilalle rakentaminen.
- Purkamaan ajaa usein raha, mutta uuden tutkimuksen toivotaan tuovan lisää ilmastonäkökulmaa keskusteluun.
- Tutkimuksen on tilannut ympäristöministeriö osana EU:n elpymisvälineen (RRF) rahoittamaa ohjelmaa.
Tilanteesta syntyy merkittävä ilmastokysymys, kun huomioidaan päätösten kohteena olevien rakennusten määrä. 1970–90-luvuilla rakennettujen rakennusten runkoa täydentävien rakennusosien ja taloteknisten järjestelmien tekninen käyttöikä on keskimäärin 50 vuotta. Nämä rakennukset muodostavat miltei puolet Suomen rakennuskannasta. Jotta päästöiltä vältyttäisiin, tulisi rakennuksia ennemmin korjata kuin purkaa ja rakentaa tilalle uutta.
Rakennusten korjaamisesta konsti ilmastopäästöjen hallintaan?
– Ilmastovaikutusten kannalta on usein kannattavampaa korjata kuin purkaa, vaikka korjaus olisi mittava, VTT:n tutkija Paula Ala-Kotila kertoo.
Käytännön esimerkiksi Ala-Kotila nostaa Helsingissä opiskelija-asunnoiksi muutetun vanhan toimistorakennuksen. Rakennuksen käyttötarkoitusta muuttamalla opiskelija-asuntojen rakentamisen päästöt olivat vain neljäsosa uudisrakentamisen päästöistä.
Mikäli purkaminen on kuitenkin välttämätöntä rakennuksen jäädessä täysin vaille käyttötarkoitusta, Ala-Kotilan mukaan ilmasto voidaan huomioida myös purkuprosessissa. Kiertotalouden opein purusta syntyvän materiaalin uusiokäyttö on tilanteessa ilmaston kannalta paras ratkaisu.