Emilia Kallonen on kansanlaulaja, musiikkipedagogi ja esitystaiteilija. Laulu valikoitui Kallosen instrumentiksi, sillä kehonkieli taideilmaisussa oli tuttua aiemman tanssialan koulutuksen kautta. Kansankulttuuri herätti kiinnostuksen runolauluihin, mikä ohjasi nykyiselle uralle.

Runolaulu on vanhaa musiikkiperinnettä ja itäsuomalaista kansanlaulua, joka on säilynyt sukupolvien välillä suullisena ja kuultuna kansanperinteenä. Perinteisesti runoja on laulettu arkisissa tilanteissa ja työtä tehdessä, kun taas itkuvirret liittyivät menetyksiin ja suurin elämänmuutoksiin.

– Minua kiehtoo se haaste, millä tavalla itkuvirsien kanssa toimitaan tänä päivänä. Kontakti vanhaan perinteeseen säilyisi niin, ettei se kalkkiudu museoesineeksi, vaan pysyisi elävänä.

Kallonen opettaa runolaulantaa ja itkuvirsiä kansanopistossa. Hän kokee, että opettaminen on myös osa oman oppimisen kehittämistä kansanlaulujen parissa.

–Ihminen opettaa niitä asioita, joita hän haluaa itse oppia, Kallonen pohtii.