Noin 40 prosenttia maailman väestöstä elää kohtuullisesti. Suomessa luku on paljon pienempi, ja väestöstä suurin osa kuuluu liikaa kuluttaviin. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on noin kahdeksan tonnia vuodessa.

Aiemmissa tutkimuksissa kestävän elämäntavan rajaksi on esitetty noin 2,5 tonnia hiilidioksidipäästöjä vuodessa yhtä henkilöä kohden. Edeltäneistä arvioista poiketen Nyfors ehdottaa, että kohtuullisuuden raja voisi olla lähempänä viittä tonnia. Osa päästövähennyksistä voidaan saavuttaa yhteiskunnallisilla muutoksilla, sillä kaikki ei ole pelkästään yksilön vastuulla.

– Mikäli yhteiskunnat etenevät yhteisesti kohti kohtuullisempia toimintatapoja, kaikki päästövähennykset eivät riipu yksilöiden valinnoista, vastikään väitellyt tutkija Tina Nyfors sanoo

Nyfors haastatteli tutkimustaan varten suomalaisen Kohtuusliike-yhteisön aktiiveja, joilla oli jo valmiiksi huomattavasti pienempi hiilijalanjälki verrattuna suomalaiseen keskiarvoon. He pitävät kohtuullisuutta elämänsä ohjenuorana.

– Aktiivien elämäntapa voi näyttäytyä radikaalinakin, varsinkin kun useimpien suomalaisten päästömäärät ovat kohtuuden rajoja korkeampia.

Kohtuus ei tarkoita luopumista 

Ilmastotoimet saattavat toisinaan vaikuttaa vaativilta. Nyforsin haastattelemat Kohtuusliikkeen aktiivit kertovat, ettei kohtuullisuus tarkoita laadukkaasta elämästä luopumista, vaan jopa sen paranemista. Kun kulutuskeskeisyys on vähentynyt, aikaa on jäänyt enemmän esimerkiksi läheisille ja luonnolle.

Ilmastokeskustelu on keskittynyt pitkään lähinnä rajoitteisiin.

– Ilmastoliikkeellä on mahdollisuus tuoda uusia vaihtoehtoja politiikkaan, tarjoamalla uusia näkökulmia, jotka ovat linjassa kohtuusajattelun kanssa, Nyfors sanoo.

Sen lisäksi voidaan positiivisina esimerkkeinä nostaa esille niitä ihmisiä, jotka tutkimuksen mukaan tekevät jo tarpeeksi paljon ilmaston eteen.