Yhdysvaltalainen rap-artisti Nicki Minaj on sanojensa mukaan Donald Trumpin ykkösfani, minkä vuoksi hänen oma fanikuntansa cancellasi hänet vuonna 2025. Minaj teki täyskäännöksen poliittisessa suuntautumisessaan osoittaessaan kannatuksensa Trumpille. Tämä johti esimerkiksi sosiaalisessa mediassa hänen seuraajamääränsä vähenemiseen.

Tutkimuksen mukaan cancel-kulttuuri määritellään toiminnaksi, jossa käytetään sosiaalista painostusta väärin toimineiden henkilöiden tai paheksuttavien tekojen kulttuuriseen boikotoimiseen tai eristämiseen.

Eikö Minaj olisi sitten saanut ilmaista mielipidettään? Olen seurannut cancel-kulttuurin lonkeroita etenkin sosiaalisessa mediassa sekä uteliaana että häkeltyneenä. Pidän siitä, että cancel-kulttuurissa asetetaan ihmisiä vastuuseen, mutta esimerkiksi suomalaisen somevaikuttaja Valtteri Sandbergin vuoden 2025 ilmi tulleessa pettämiskohussa voitaisiin puhua jopa joukkolynkkauksesta. Sandberg seurusteli pitkään toisen somevaikuttajan, Janne Naakan kanssa, ja lopulta he ilmoittivat suhteensa päättymisestä Sandbergin uskottomuuden vuoksi. Missä kohti menee raja vastuuseen asettamisen ja vaientamisen välillä? Voiko cancel-kulttuuria käyttää tekosyynä ylimitoitettuun maalittamiseen tai kiusaamiseen?

Tutkimuksen mukaan kokemus cancel-kulttuurin vaientavasta roolista liittyy yksilön kokemukseen siitä, etteivät hänen omat arvonsa vastaa ympäröivän yhteisön ja kulttuurin arvoja. Cancel-kulttuurissa siis vaiennetaan heitä, joiden ajattelu- tai toimintatavat eivät mene valtavirran mukaisesti. Tämä näkyy myös Minajin tapauksessa. Hänen fanikuntansa kulttuurissa Trumpin kannattaminen ei sopinut sen yhteisön arvoihin.

Cancel-termiä käytetään lyömäaseena epäkohtien nostamista vastaan.

Cancel-kulttuurin negatiivinen puoli on siinä, että ihmisiä ja/tai yrityksiä saatetaan leimata liian innokkaasti vain jonkun puolihuolimattoman kommentin perusteella. Juuri ilmiön armottomuus on canceloinnissa mielenkiintoisinta. On tapauksia, joissa henkilö on cancellattu kymmenen vuoden takaisen kommentin perusteella. Toisaalta canceloiminen peräänkuuluttaa vastuuta. Se herättää kysymyksen kommentin sisällöstä. Pitäisikö jollekulle antaa anteeksi esimerkiksi rasistinen kommentti vain, koska aikaa on kulunut?

Cancel-ilmiössä on myös paljon hyviä puolia. Cancel-kulttuuri antaa esimerkiksi vähemmistöille enemmän tilaa ja mahdollisuuksia tuoda äänensä kuuluviin sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksen mukaan cancel-kulttuuri antaa parhaimmillaan ryhmille esimerkiksi yhteenkuuluvuuden ja voimaantumisen tunnetta. Cancel-kulttuurissa nimenomaan nostetaan epäkohtia julkiseen keskusteluun ja ihmisiä/yrityksiä asetetaan vastuuseen.

Tampereen yliopiston mediatutkimuksen professori Kaarina Nikunen muistuttaa myös siitä, että cancel-termiä käytetään lyömäaseena epäkohtien nostamista vastaan. On ongelmallista, että alun perin hyvistä tavoitteista syntynyt ilmiö menettää painoarvoaan leimautuessaan turhanpäiväiseksi nillittämiseksi. Cancel-ilmiö on itsessään tarpeellinen. Vaikka sosiaalinen media on tuonut omat haasteensa käytävien keskustelujen sävyyn, itse ilmiötä ei tulisi tuomita vain somen takia.

Ilmiössä pohdituttaa myös sosiaalisen median nopeatempoisuuden vaikutus cancel-kulttuuriin. Olen ollut parikin kertaa tilanteessa, jossa en ole tiennyt, miksi esimerkiksi joku artisti on cancellattu. Tuntuu, että kaikesta pitäisi olla koko ajan kartalla ja kaikkeen tulisi reagoida. Jos muutkin ovat cancellanneet tietyn artistin, pitäisikö minunkin ja olenko paha ihminen, kun kuuntelen edelleen heidän musiikkiaan? Mikä on oikea tapa luovia tällaisessa tilanteessa? Nykyään ihmiset ovat muutenkin todella kiireisiä. En ymmärrä, miten kenelläkään riittäisi aikaa olla koko ajan kaikesta kartalla, ellei tee sosiaalista mediaa esimerkiksi työkseen.

Onko ratkaisuna sitten vain mennä lampaan tavoin mukana laumassa? Ei tämäkään vaihtoehto vaikuta kovin hyvältä, koska silloin ei toimita kantaa ottavista tai moraalisista syistä kuten cancel-kulttuurissa kuuluisi. Päätös tehdään hätäisesti, koska koetaan ryhmäpainetta olla mukana ja osana nopeaa ilmiötä — toisin sanoen pelosta.

Kuuntele, miten Tampereen mediatutkimuksen professorin Kaarina Nikusen mielestä cancel-kulttuuriin pitäisi suhtautua. Voit myös lukea kommentin.

Cancel-ilmiöön suhtautumisessa ei ole olemassa vain yhtä oikeaa ratkaisua. Olen kuitenkin samaa mieltä Kaarina Nikusen kanssa siitä, että jokaisen tulisi itse tutustua rauhassa asioihin ja siten muodostaa niistä mielipide. Nicki Minajin tapauksessa kuulin asiasta ensin Tiktokin kautta. Olin jälleen hämmentynyt. Mitä nyt on tapahtunut ja mitä mieltä minun pitäisi tästä olla? Lopulta päätin, että jos joskus haluan kuunnella Minajin musiikkia, se ei tee minusta Trumpin kannattajaa.

Tärkeintä, mitä olen oppinut cancel-kulttuurista on rauhallisuus ja armollisuus omaa tietämättömyyttäni kohtaan. Voin muodostaa rauhassa mielipiteeni ensin tutustumalla aiheeseen. Ja mikä tärkeintä, keskityn muodostamaan mielipiteeni asioista, joilla on minulle todellista merkitystä ja väliä. Haluan tietenkin toimia arvojeni mukaisesti minulle tärkeissä asioissa.

Eikö ole muutenkin vastuullisempaa olla tietoinen asiasta, johon haluaa antaa mielipiteensä? Ja eihän kukaan voi tietää kaikesta kaikkea. On ihan okei vastustaa sosiaalisen median luomaa nopeatempoista tahtia etenemällä itse asioissa kylmän rauhallisesti unohtamatta omia arvoja ja itselle oikeasti tärkeitä asioita.

Kaarina Nikunen kertoo aiheesta myös pitkässä haastattelussa.