Tampereen lävistävä kuohuva koski on kaunis näky. Tamperelaisten sielunmaisemaa paljon ihailleena olen kiinnittänyt huomioni johonkin uuteen. Tammerkosken rannalla on tänä syksynä näkynyt tavallista enemmän kalastajia.

Pirkanmaan Kalatalouskeskuksen mukaan Tammerkosken kalastuslupia ostettiin tänä syksynä yli kaksinkertainen määrä verrattuna aikaisempiin vuosiin. Samaan aikaan syyskuussa alkoi kalojen syysrauhoitus. Kalojen annetaan kutea rauhassa.

Tammerkoskesta Koskipuiston patojen välistä on kuitenkin luvallista kalastaa. Tämä yksityiskohta oli taustalla myös Aamulehden uutisessa, joka synnytti kiivasta keskustelua. Nuori kalastaja pyydysti juuri rauhoitusajan alettua valtavan kalan. Osa lukijoista närkästyi, kun he luulivat rauhoituksen koskevan koko Tammerkoskea. Näin ei kuitenkaan ole.

Ilmeinen suosio kalastajien keskuudessa ja tavantallaajan tietämättömyys aiheen ympärillä ovat selvässä ristiriidassa keskenään. Mitä Tammerkosken pinnan alla oikeasti tapahtuu?

Tammerkoski jalostettiin luonnonkoskesta sähköntuotantoon yli 100 vuotta sitten. Tuolloin rakennussopimuksiin sisältyi lupaus pitää huolta kalakannasta. Sopimuksissa on myös mainintoja siitä, että etsittäisiin ratkaisuja kalojen siirtymäreiteille. Myöhemmin nämä velvoitteet korvattiin kalaistutuksilla.

Tällä hetkellä Tammerkoskeen istutetaan joka vuosi 1320 kiloa eli noin 12 000 eurolla kalaa kalastettavaksi. Kaloja istutetaan lähinnä siksi, että kunnollisia kalareittejä eli vaellusreittejä ei ole. Vaellusreitit mahdollistaisivat kalojen vaeltamisen Kokemäenjoen patojen välillä.

Herää väistämättä kysymys: paljonko kaloja istutetaan koskeen vain kuolemaan?

Istutuksista ja kalastusluvista Tammerkoskessa vastaa Pirkanmaan Kalatalouskeskus. Toiminnanjohtaja Ismo Kolarin mukaan kaloja pääsee kyllä jonkin verran vaeltamaan Tammerkoskeen. Tällä hetkellä Tammerkosken kalakantaa siis ikään kuin “tekohengitetään” vuosittaisten istutusten avulla. Kolarin mukaan istutettavien kalojen määrää ei säännellä kalastuksen suosion mukaan. Herää väistämättä kysymys: paljonko kaloja istutetaan koskeen vain kuolemaan?

Vaellusreitin rakentamisen hankaluutta on perusteltu kustannuksilla ja suojellulla maisemalla. Nyt kuitenkin Tampereella Valssipadonraitin patosiltaa saneerataan. Saneeraustyöt aiheuttavat ilmeistä maisemahaittaa. Kustannukset toki jäävät vaellusreitteihin verrattuna huomattavasti alemmiksi. Valssipadonraitin saneerauksen kustannukset ovat yli 4 miljoonaa euroa. Tampereen Energian arvion mukaan vaellusreitin kustannuksiksi taas tulisi yli 100 miljoonaa euroa.

Kolarin mukaan vaellusreittiä vastaava hyöty kalastuksen suhteen saadaan istutuksilla, mutta hän myöntää Tammerkosken olevan rakennettuna ja perattuna ympäristönä karu paikka kaloille. Se tarkoittaa käytännössä, että Tammerkoskessa kutu- ja poikastuotantoalueet voivat olla täysin tuhoutuneet tai niitä on murto-osa luonnontilaan verrattuna. Istutettavilla kaloilla edellytyksiä lisääntymiseen ei ole.

Kuuntele, miten Ismo Kolari kommentoi Tammerkosken kalojen hyvinvointia. Voit myös lukea kommentin.

Kokemäenjoen reitin kunnostusyhdistys ry ajaa kalojen vaellusreittien rakentamista. Yhdistyksen mukaan yksi vaihtoehto olisi, että olemassa olevat voimalaitokset säilytetään ja vesi johdetaan osittain voimalaitoksiin ja osittain niiden ohi luonnonmukaisiin ohitusuomiin. Tämä olisi kustannustehokas, kulttuurihistoriaa kunnioittava ja luonnon monimuotoisuutta tehokkaasti edistävä ratkaisu. Patojen rakentamisesta on maksettu isoa ympäristövelkaa ja istutuksien kompensaatio on mitätön suhteessa aiheutettuun vahinkoon.

On kuitenkin otettava huomioon, että vaellusreittien rakentaminen vain Tampereelle ei poista ongelmaa. Vaellusyhteydet täytyisi taata koko Kokemäenjoen matkalle. Prosessi on siis huomattavan suuri. Vain kalakannan hyvinvoinnin takia sitä ei varmastikaan tulla tekemään.

Tammerkoski on kuivatettu tänä vuonna poikkeuksellisesti kaksi kertaa. Kuivatuksen vaikutuksia kaloihin on tutkittu vähän, mutta kansainvälisesti ilmiö tunnetaan stranding-efektinä. Stranding-efektissä koski kuivuu äkillisesti eli koskesta voidaan katkaista vesi esimerkiksi huoltotöiden ajaksi tai padoissa voi tapahtua häiriöitä. Padon toimintahäiriö on useimmiten vain tunteja kestävä tilanne. Tällaisissa tapauksissa on havaittu laajaa kalojen kuolleisuutta sekä ongelmia kosken kasvustoon ja ravintoon. Tammerkosken tapauksessa kuivatukset kestivät jopa yli viikon ja vielä kaksi kertaa lyhyen ajan sisään. Seuraukset kalojen näkökulmasta olivat varmasti katastrofaaliset.

Luonnonvarakeskuksen tutkija Panu Orellin mukaan kosken kuivattaminen on äärimmäisen haitallinen ilmiö sekä koskelle että kaloille. Vaellusreitit saattaisivat mahdollistaa kalojen “pakenemisen” kuivumiselta ja kuolemalta. Tällä hetkellä osa kaloista pystyy hakeutumaan kuivuneen kosken pohjalle muodostuviin syvempiin lätäköihin ja osa niistä onnistuu laskeutumaan alavirtaan. Loput kuolevat. Tutkimuksen mukaan kalojen laajan kuolleisuuden vähentämistä kuivatustilanteessa olisi syytä selvittää.

On hyvin mahdollista, että Tammerkoskessa molskahtelevat vaelluskalat jäävät vain haaveeksi. Kalareittejä tulisi rakentaa useisiin Kokemäenjoen patoihin ja edellytykset lisääntymiselle voivat olla täysin tuhoutuneet. Luonnonvarakeskuksen politiikkasuosituksen perusteella Kokemäenjoen tilanne on kriittinen. Puhutaan satojen miljoonien investoinneista ja suurista muutoksista. Hintalappu on niin suuri, että kalojen hyvinvoinnin painoarvo jää luultavasti olemattomaksi.

Voit kuunnella Ismo Kolarin pidemmän asiantuntijahaastattelun tästä.