Joukkuelajien dominoiva asema urheilukartalla ei ole mikään ihme. Jalkapallo on maailman suosituin urheilulaji, salibandyn juuret ovat Suomessa ja jääkiekko on käytännössä maamme pyhä lehmä. Välillä tuntuu, ettei MM95-huuma ole vieläkään laantunut.

Joukkuelajeilta ei ole syytä ottaa kunniaa pois. Hyvin järjestäytyneet ja itseään markkinoivat lajit vetävät porukkaa puoleensa.

Viime aikojen yksi tragikoomisimmista esityksistä onkin ollut yleisurheilun kattojärjestön Suomen Urheiluliiton räpellys. Urheilijat ovat arvokisoissa kilpailleet vanhoilla kamppeilla, kun uutta varustesponsoria ei ole entisen tilalle löydetty.

Johtoportaan sekoilut eivät ole parantaneet yleisurheilun imagoa. Pahasti pakkaselle kääntynyt taloustilanne on pahentanut kalabaliikkia entisestään.

Yksilölajeissa tapahtumia järjestetään usein talkoovoimin. Kun urheilijavirrat vievät joukkuelajeihin, myös taustavoimat siirtyvät perässä. Onkin kriittisen tärkeää, että urheilijanalkuja saadaan houkuteltua paikallisiin hippokisoihin. Tällöin lapsien vanhemmat nimittäin tulevat tekemään sitä ruohonjuuritason työtä: kellottamaan aikoja ja nostamaan rimoja.

Yleisurheilun tilanne on oiva esimerkki siitä, että muutoksia on tehtävä niin hallinnossa kuin seuroissa lajin elvyttämiseksi.

Millaista on ollut joukkolajien menestys viime vuosina? Lue uutinen täältä.