Työelämän vaatimukset muuttuvat jatkuvasti. Jos luet ilmoituksia avoimista työpaikoista, tulet varmasti kohtaamaan polveilevan listan taidoista ja kyvyistä, joita hakijalta odotetaan. Ajatuksiin piirtyy kuva yli-ihmisestä, joka osaa kaiken, joustaa eikä nosta palkkaa. Erityisesti journalistien oletetaan olevan näitä taivaasta laskeutuneita ihmeitä.

Toimitustyön organisoinnissa tapahtuneiden muutosten myötä ihannetoimittaja ei ole enää itseohjautunut asiantuntija vaan manageroitu moniosaaja. Tämä selvisi yliopistonlehtori Kari Koljosen pitämällä luennolla Journalismin iltapäivässä Tampereen yliopistolla. Kyseiset moniosaajat työskentelevät yhdessä avokonttorissa ja kehittävät itseään jatkuvasti. Hoituu taulukot, taitot, kuvat, videot, editointi ja kirjoittaminen. Vitsiäkin heitetään ja leivotaan pullaa kollegoille. Miten tuollaiseksi taituriksi tullaan vai onko todellisuus kuitenkin jotain muuta?

On totta, että yt-neuvotteluiden ja toimitusten kutistamisten jälkeen työt on tehtävä pienemmällä joukolla, jolta vaaditaan yhä enemmän. Uutena alalle tuleminen on hankalaa ja irvistyksen kera paikastaan kiinni pitävät keikkuvat burnoutin rajoilla. Toiset ovat luontaisia moniosaajia, mutta vaade kaiken taitamisesta on kohtuuton. Toimittajat eivät ole robotteja.