Toimittaja Tatu Airo työsti Eteläpuistosta kertovaa juttuansa hartaasti. Hän teki taustatyötä, haastatteli eri näkökulmia omaavia ihmisiä ja hankki jopa 360-kuvaa paikan päältä. Tuloksena oli monipuolinen, faktapitoinen sekä puolueeton teksti, joka loppujen lopuksi kuitenkin sai vain 4 000 latauskertaa verkkolehden sivuilla ja jonka julkaisua lykättiin, koska presidentti Mauno Koivisto otti ja kuoli. Toisin sanoen ihmisiä ei kiinnosta nynnymäisen hampaaton ja sopusointuinen tietoteksti, jos tarjolla on myös konflikteja, kriisejä ja eripuraa.

Tatu Airo ja tutkija Laura Ahva luennoivat viime viikolla Tampereen yliopiston Journalismin iltapäivässä sovittelujournalismista, joka on käsitteenä kehitetty vastikään Tampereella ja jota jo sovelletaan käytännön toimittajantyössä. Ahva nimeää sovittelujournalismin kulmakiviksi jännitteen selkiyttämisen, kuunteluttamisen sekä luottamuksen kannattelemisen. Pyritään objektiivisuuteen, eri näkökulmien esiin tuomiseen sekä jännitteen purkamiseen ääripäiden väliltä.

Kaunis ajatus, mutta ei sillä rahoiksi lyödä. Mitä sensaatiomaisempi otsikko, konfliktipitoisempi aihe tai järkyttävämpi tapahtuma, sitä enemmän ihmiset lukevat ja sitä enemmän rahaa mediataloille virtaa. Sovittelujournalismin jalot päämäärät jäävät taka-alalle, kun samaan aikaan julkaistaan poliitikkojen vehkeilyä ja julkkisten ihmissuhdekiemuroita kärjistäviä uutisia, joita ihmiset ahmivat kuin hullu puuroa. Ole siinä sitten rakentava ja sovitteleva.