Monet haaveilevat lukion jälkeen esimerkiksi au pairiksi lähtemisestä, omaan asuntoon muutosta ja vapaista nuoruusvuosista. Santtu Mutanen sen sijaan odottaa lähtöä rauhanturvaajaksi Libanoniin. Siellä on luvassa juhlinnan sijaan partiointia kriisialueilla ja konfliktien ehkäisemistä.

Mutanen on sotilaallisen kriisinhallinnan toimintavalmiudessa. Se tarkoittaa, että kutsu tehtäviin valmistavaan koulutukseen ja töihin voi tulla koska tahansa. Silloin on oltava valmis lähtemään viikon varoitusajalla.

– Nyt on hyvä tilaisuus mennä, kun Suomessa ei ole vielä mitään, mikä sitoisi tänne.

Vaatii sopeutumista ja seikkailunhalua

Aktiivinen palvelusaika eli rotaatio kestää Libanonissa tällä hetkellä kahdeksan kuukautta. Tehtävät vaativat samankaltaista kuria kuin varusmiespalvelus, ja käytettävissä on oltava kellon ympäri. Läheisiä ei välttämättä näe kuukausiin, eikä alkoholiin ole koskemista.

– Sellaisilla ihmisillä, jotka eivät pysty ottamaan jatkuvia käskyjä vastaan, ei ole asiaa rauhanturvaajiksi.

Rauhanturvaajaksi hakeutuminen edellyttää, että on suorittanut varusmiespalveluksen hyväksytysti ja A-palvelusluokituksella. Mutasen haave rauhanturvaajaksi lähtemisestä syntyi kuitenkin jo ennen armeijan suorittamista.

Vaativa tehtävä houkuttelee seikkailunhaluista Mutasta, koska hän haluaa nähdä maailmaa ja tehdä elämällään jotakin merkityksellistä. Opiskelutkaan eivät ole haaveen tiellä, sillä korona ja varusmiespalveluksen suorittaminen vaikeuttivat pääsykokeisiin lukemista ja opiskelupaikka jäi saamatta.

Mutanen aikoo hakea tehtävään niin kauan, että lähtökäsky tulee. Hän ei silti näe sotilasuraa lopullisena tulevaisuuden suunnitelmanaan.

– Siihenkin voi kuulemma syttyä palo, kun töitä pääsee oikeasti tekemään.

Läheiset toivovat, ettei lähtö ikinä koittaisi

Lähdön sijasta Mutasta jännittää enemmän se, pääseekö hän ylipäänsä matkaan pian. Tunteista päällimmäisenä on innostus.

Mutasen läheisiä ei jännitä. Heitä hirvittää. Läheisten mielestä rauhanturvaajaksi lähteminen on hirveä idea, koska se on liian vaarallista. Ajatus lähdöstä ahdistaa heitä enemmän kuin tulevaa rauhanturvaajaa itseään.

Mutanen voi vielä vain kuvitella, mitä Tampereelta jäisi ikävä, jos tehtävä kutsuisi. Hän ei kuitenkaan jäisi harmittelemaan kivojen asioiden taakse jättämistä, sillä rauhanturvaajana hän pääsisi tekemään sellaisia asioita, joita Suomessa ei voi kokea. Hän kaipaisi varmasti kavereiden seuraa ja jääkiekon seuraamista livenä. Erilainen ruokakulttuurikin vaatisi totuttelua.

– Veikkaan, ettei Libanonista saa mustaamakkaraa.