Perinteisesti shamaani on nähty henkilönä, jolla on uskottu olevan erityisiä lahjoja ja yhteys yliluonnolliseen. Kansanuskojen shamaanit käyttivät kykyjään esimerkiksi parantamiseen ja ennustamiseen.

Rolamo ei liputa menneiden aikojen mystisyyttä, vaan puhuu nykyshamaaniudesta. Sillä hän viittaa siihen, että jokainen voi löytää shamaaniuden omasta itsestään. Hän ei halua nostaa itseään kenenkään yläpuolelle.

Rolamo kuuli ensimmäistä kertaa shamaanirummun soittoa vuonna 2013. Rummutus teki syvän vaikutuksen, ja yhteys shamaaniuteen syntyi.

Ensikosketuksen uskomushoitoihin Rolamo sai jo vuonna 2008. Hän päätyi kokeilemaan energiahoitoa, mutta suhtautui siihen epäillen. Hoitopöydällä kyyneleet kuitenkin virtasivat sähköasentajan poskille.

– Luulen, että sydämeni aukesi siinä, Rolamo kuvailee.

Shamaanius on tapa ilmentää henkisyyttä

Nykyään shamaanius on hänelle elämäntapa, mutta tapahtumien järjestäminen ja palveluiden tarjoaminen tuo myös elantoa. Työhön kuuluvat esimerkiksi shamaani-illat, rumpupiirit ja -hoidot.

Yhteys luontoon liittyy vahvasti Rolamon shamanismiin. Myös ihmiset ovat osa luontoa, ja esimerkiksi metsä kaikkine puineen ja kivineen on syytä nähdä ystävänä, ei palvonnan kohteena.

– Tämä on minun tapani ilmentää henkisyyttä. Teen kaiken sydämelläni ja silloin mikään ei voi mennä pieleen.