Joka kolmas lapsi ja nuori harkitsee jättävänsä lasten hankkimisen väliin ilmastoahdistuksensa vuoksi, ilmeni tuoreesta kansainvälisestä tutkimuksesta. Suomalaisista nuorista miltei puolet ilmoitti epäröivänsä perheen perustamista.

Vapaaehtoiseen lapsettomuuden taustalla on Mannerheimin lastensuojeluliiton mukaan paitsi moraalisia syitä myös koettu sopimattomuus vanhemman rooliin, kielteiset mielikuvat lapsiperhearjesta sekä haluttomuus luopua omasta vapaudesta.

Tahattoman lapsettomuuden syyt ovat moninaisempia. Lapsettomien yhdistyksen Simpukka ry:n toiminnanjohtaja Johanna Repo nimeää kumppanin puuttumisen yleiseksi syyksi.

– Toisaalta lasta on voitu yrittää pitkään, mutta se ei syystä tai toisesta ole onnistunut.

Edeltävän vuosikymmenen aikana syntyvyys laski kotimaassa tasaisesti, mutta koronapandemian aikana lasku on pysähtynyt. Väestöliiton tutkijan Henri Mikkolan mukaan muutosta enteiltiin jo ennen poikkeusoloja.

– Yhteiskunnallinen epävakaus ja epävarmuus tulevaisuudesta johtavat tyypillisesti perheellistymisen lykkäämiseen. Valtaosassa länsimaista ja Euroopassa näin on käynyt, mutta Suomessa ei. Baby boomista puhuminen olisi silti turhan ylimalkaista.

Harva miettii valtion veroasioita lasta harkitessaan

Viimeisimpien tutkimustulosten mukaan syntyvyys kasvaa todennäköisimmin muuttovoittoisissa kunnissa ja kunnissa, joissa koulutusaste on kasvussa. Poikkeuksia ovat useammat Etelä-Suomen kunnat, joissa opiskelijoiden suhteellinen osuus väestöstä on korkea.

Aihetta on pidetty esillä, sillä syntyvyyden laskun pelätään johtavan hyvinvointivaltion romuttumiseen.

Vaikka keskustelu on tärkeä, Henri Mikkola ja Johanna Repo painottavat, että lasten hankkimisessa on kyse henkilökohtaisesta valinnasta.

– Ei se kumpua velvollisuuden tunteesta hyvinvointivaltiota kohtaan. Kaikkien on saatava tehdä kuten itse haluavat, ja naisten tulee saada kouluttautua, Repo sanoo.

Tragedioilta voitaisiin kuitenkin välttyä, jos yhteiskunta tarjoaisi nykyistä kattavammin tietoa hedelmällisyyden hiipumisesta tietyn ikävuoden jälkeen, Mikkola arvioi.

Sukupuolistereotypioista yhteiskunnan rakenteellisiin parannuksiin 

Syntyvyyskeskustelussa naisia keskitytään Revon mielestä syyllistämään haluttomuudesta muuttaa syrjäseudulle, jossa on enemmän sinkkumiehiä. Vuoropuhelun sukupuolittuneisuutta saisi kenties neutralisoitua siirtämällä painopisteitä yhteiskunnan resursseihin ja rakenteisiin.

– Julkisen terveydenhuollon puolelta apua saa kahden lapsen keinohedelmöitykseen, mutta monet haluavat enemmän lapsia.

–  Hoitoihin on pitkät jonot. Toki voidaan sanoa, että mene yksityiselle, mutta se on kallista.

Perhetoiveisiin vaikuttaa niin ikään työnantajan tuki. Simpukka ry:n viime keväinen työelämäkysely osoitti, että hedelmöityshoitojen yhdistäminen työelämään koettiin kuormittavaksi. Naisilta kysytään myös edelleen työhaastatteluissa, onko lisääntyminen ajankohtaista.

– Herää kysymys, tukeeko työelämä lapsihaaveita vieläkään riittävällä tasolla. Aina ei ole kyse siitä, että naiset haluavat luoda uraa tai pidentää nuoruuttaan, Repo kiteyttää.

Miten tamperelaiset suhtautuvat julkiseen keskusteluun lasten hankkimisesta? Kuuntele gallup täältä.