Monen mielikuva soluasunnosta on levoton ja sotkuinen läävä, jossa kiistellään kämppisten kanssa tiskivuoroista. Niin minunkin, ja siksi en soluun muuttaessani tuonut mukanani uusia astioita. Epäilin tulevien kämppisten varastavan tai särkevän ne.

Vuoden aikana ihmiskuvani muuttui. Ennestään tuntematon kämppikseni olikin sydämellinen ihminen. Koronatalvena oli lohdullista katsella yhdessä televisiota ja vaihtaa kuulumisia keittiössä.

Tuntemattoman – ja miksei tutunkin – ihmisen kanssa muuttamiseen sisältyy toki aina riski. Keittiössä ja kylpyhuoneessa täytyy ottaa huomioon, ettei ole ainoa niitä käyttävä. Joustavuus ja kyky sietää pieniä epämukavuuksia helpottaakin sekä omaa että muiden elämää.

Mielestäni opiskelijoiden pitäisi antaa mahdollisuus soluasumiselle. Rahaa säästyy vuokranmaksussa kuukausittain, ja neliöitä saattaa olla käytössä enemmän kuin yksiössä. Soluasunto voi myös toimia pehmeämpänä laskeutumisena omillaan asumiseen. Parhaimmillaan soluasuminen voi tuoda elämään ihmissuhteita, jotka jatkuvat soluelämän jälkeenkin.

Lue lisää soluasumisesta täältä.