Maskuliinisuustutkimuksen kentällä on miehisinä pidetyille piirteille oma termi: maskuliinisuudet. Sanan monikkomuoto viittaa siihen, että maskuliinisuuksia on niin monia kuin on yksilöitäkin, kertoo yliopistonlehtori ja sukupuolentutkija Marja Peltola Tampereen yliopistosta. Ei siis ole yhtä ja ”oikeaa” tapaa ilmentää maskuliinisuutta.

Jos ajatellaan sukupuolta kaksijakoisena asiana, on yhteiskunnassamme naisen helpompi olla maskuliininen kuin miehen olla feminiininen. Piirteitä ei kuitenkaan voi vertailla sellaisenaan, sillä perinteisesti naiseuteen liitetyt ominaisuudet, kuten tunteellisuus, nähdään usein maskuliinisina pidettyjä piirteitä huonompina.

− Eri sukupuoliin liittyvät normit eivät toimi symmetrisesti, kertoo Peltola.

Kahtiajako heikkoon naiseuteen ja vahvaan mieheyteen on vanhanaikainen, mutta sen perintö vaikuttaa meistä moneen vielä tänä päivänä. Omasta identiteetistä voi joutua tinkimään, jos pelkää tulevansa nähdyksi tyttömäisenä tai hupsuna.

Marja Peltola on tutkinut 12−15-vuotiaiden poikien kokemuksia maskuliinisuuden normeista. Tutkimuksen mukaan ”miehet eivät itke” -ajatuksen kaltaisia normeja kritisoidaan, mutta poikien arjessa vanhat perinteet kuitenkin pitävät pintansa.

Kuuntele keskustelu kokonaisuudessaan alta. Keskustelusta on saatavilla myös tekstiversio.