Perheen alaikäinen tytär raiskattiin. Tapauksesta uutisoitiin iltapäivälehdissä, sillä tekijä oli entinen SM-tason kilpanyrkkeilijä. Ainoa media, joka halusi haastatella perhettä ja julkaisi siinä vaiheessa vasta epäillyn tekijän nimen ja kuvan oli MV-lehti. Perhe oli tyytyväinen, sillä MV-lehti oli ainoa, joka “kertoi koko totuuden”. Tarina on tosi.

Vastamedian oletetaan usein kertovan vain valheita, mutta joskus se myös rikkoo hyvää journalistista tapaa toisesta ääripäästä. Kuten Elina Noppari Journalismin iltapäivä -luennolla kertoi, vastamedia ei aina valehtele ja osa sen houkutuksesta tulee juuri siitä, että sitä seuraamalla yleisö saa tietoa, jota valtamedia ei kerro. MV-lehden perustaja tarjoaa lukijoille oman Temptation Islandinsa: mahdollisuuden kurkistella muiden elämää ja tuntea häpeää tirkistelystä.

Valtamedioille kasautuukin paineita julkaista myös lähes varmana pidetyn epäillyn nimi ja saada uutiselle enemmän klikkejä. Sen on kuitenkin tunnistettava vastuunsa: valtamedia ei voi myydä sieluaan klikeille eikä leimata mahdollista tekijää loppuiäkseen. Oikeusvaltion ideanahan on, että rikoksentekijä on syytön kunnes toisin todistetaan. Tämä ei toteudu, jos nimi on julkaistu lehdissä ja somelynkkaus tapahtunut. En myöskään usko, että yhdenkään uhrin perhe kaipaa alkuraivon jälkeen tippaakaan julkisuutta ja tirkistelijöitä tapaukselleen.