Käärijän Cha cha cha -hitin siivin ympäri maailmaa kiinnostus suomen kielen oppimiseen on kasvanut. Euroviisuhuumassa ihmiset julkaisivat lukuisia somevideoita, joissa opetettiin kappaleen kautta suomea.
Suomen kielellä on kysyntää ja sitä halutaan oppia. Kielemme moninaistuu ja tulevaisuudessa sitä puhutaan yhä useammalla tavalla.
Suomessa asuu melkein puoli miljoonaa vieraskielistä eli henkilöä, joiden äidinkieli on jokin muu kuin suomi, ruotsi tai saame. Suomea puhutaan maassamme entistä moninaisemmin. Miksi sitten havaitsemme niin harvoin median asiantuntijapuheenvuoroissa Suomea murtaen puhuvia ihmisiä?
Suomen kielellä on edelleen myytti maailman vaikeimpana kielenä, minkä vuoksi asenne oppia suomen kieltä taltutetaan nopeasti tai kannustus kääntyy äidinkielenään suomea puhuvalta pilkun viilaamiseksi. Kielen oppisen haasteena on se, että sen käyttämisen kynnystä tulisi madaltaa. Muuten puhujasta ei tule koskaan sujuvaa kielenkäyttäjää.
Olisi mediapoliittinen teko, että asiantuntijapuheenvuoroja antaisivat muutkin kuin kantasuomalaiset erityisosaajat.
Suomea voivat oppia puhumaan muutkin ihmiset kuin Suomessa kasvaneet tai syntyperäiset suomalaiset. Suomea edistyneesti puhuviin on haastavaa suhtautua, koska emme ole tottuneet kuulemaan moninaista suomen kieltä. Kuitenkin Suomen kansalaisuus edellyttää kielitaidon osoittamista yhdellä Suomen virallisista kielistä eli suomeksi tai ruotsiksi.
Suomen kieli-ideologia, eli käsitykset kielen arvosta, merkityksestä ja luonteesta, on vain reilut sata vuotta vanhoja. Aikanaan ruotsinkieliset fennomaanit ja sivistyneistö joutuivat opettelemaan ja kehittämään suomen kieliopin.
Suomen kielen professori Johanna Vaattovaaran mukaan nuorta suomen kieltämme ovat ensin uhanneet ruotsin vaikutteet ja nykypäivänä englannin kieli. Pelkäämme kielen muutoksia ja uusia vaikutteita ja koetamme pitää normeista kynsin ja hampain kiinni silloinkin, kun voisi antaa löysiä – esimerkiksi sulattaa asenteen tasollakin sen, että on yhtä oikein sanoa ”alkaa tekemään” kuin ”alkaa tehdä”.
Vaattovaaran mukaan Pohjoismaista Suomi on kansakuntana vielä lapsenkengissä moniarvoisen yhteiskunnan kehittämisessä. Tämä koskee myös kieltämme: emme ole tottuneita vielä moninaisempaan kielimaisemaan. Asian muuttamisessa medialla on suuri vastuu. Olisi mediapoliittinen teko, että asiantuntijapuheenvuoroja antaisivat muutkin kuin kantasuomalaiset erityisosaajat.
Vaikka puhuttu suomi ei olisi akateemista tai notkeaa, se ei vähennä henkilön asiantuntijuutta lainkaan.
Meidän Suomessa syntyneiden kansalaisten tulisi hyväksyä, että suomen kieli moninaistuu, sitä puhutaan merkitysten välittämiseksi ja se kehittyy omissa yhteisöissään. Meidän ei tulisi pelätä tätä maailmaa, vaan antaa kaikkien laulaa cha cha cha.
Jutussa on hyödynnetty teosta Aikuiset maahanmuuttajat arjen vuorovaikutustilanteissa : suomen kielen oppimisen mahdollisuudet ja mahdottomuudet (2022) sekä Katharina Ruuskan artikkelia Oppijasta puhujaksi: Erittäin edistyneet suomea toisena kielenä puhuvat aikuiset kielen, identiteetin ja ideologian risteymässä (2021). Lisäksi juttua varten on haastateltu suomen kielen professoria Johanna Vaattovaaraa.