Minua kiusattiin käytännössä koko ala-asteen ajan. Se oli jopa omasta mielestäni täysin normaalia ja ymmärrettävää – olinhan luokan lihava tyttö.
Kun laihduin, kiusaaminen loppui. Ala-asteen kokemuksieni jälkeen tunnistan kiusaamista kaikkialta. Olen kyllästynyt siihen. Näen sitä työpaikalla, koulun pihalla, televisiossa, ostoskeskuksessa. Vielä enemmän olen kyllästynyt siihen, että kiusaamista ei haluta tunnistaa tai siitä ei haluta puhua.
Kiusatuksi tuleminen ei ole mikään kokemus, josta oppii ja vahvistuu. Se on trauma. Sen kanssa voi elää, mutta se varjostaa kaikkea mitä tekee, kokee ja tuntee. Kun on kokenut paljon kiusaamista lapsuudessa, luotto muihin ihmisiin on kovilla.
Kiusaaminen ei ole ainoastaan koulujen ongelma. Ensimmäisessä kesätyöpaikassani pesulassa minua kiusattiin monen vuoden jälkeen. Asiantuntijoiden mukaan työperäinen stressi lisää kiusaamisen esiintyvyyttä työpaikalla. Pesulassa olikin aina kova kiire ja töitä riitti. Vakituiset syyttivät minua kaikesta mahdollisesta – jopa sellaisista asioista, joita en ollut tehnyt. En tiedä, miksi jouduin silmätikuksi. Enhän ollut enää edes lihava.
Aikuistuessa kiusaamisen juurisyyt ovatkin jossain ihan muualla kuin henkilön ulkonäössä. Puhutaan riskitekijöistä, jotka lisäävät kiusaamisen esiintyvyyttä työyhteisössä. Näitä ovat esimerkiksi työpaineet, epävarmat työsuhteet ja nopeat muutokset organisaatiossa.
Koulu- ja työpaikkakiusaaminen nähdään täysin eri ilmiöinä erityisesti yhdestä syystä – toisessa on kyse lapsista ja toisessa aikuisista.
Näin kiusaamisen tunnistamisesta tulee rakettitiedettä. Se nähdään usein hyväksyttävänä, sillä se on juurtunut syvälle työpaikkakulttuurin rakenteisiin. Sitä ei välttämättä edes tunnisteta kiusaamiseksi. Yleisen käsityksen mukaan työpaikkakiusaamista on toistuva häirintä, sosiaalinen eristäminen, loukkaaminen tai muu kielteinen käyttäytyminen toista kohtaan.
Etenkin kesätyöläiset kokevat työpaikoilla paljon epäasiallista kohtelua. Ilmiöstä on puhuttu mediassa jo pitkään, mutta kesätyöntekijöiden kohtelu on edelleen epäasiallista. Esimiehet kyykyttävät kesätyöntekijöitä mielivaltaisesti ja pääsevät siitä kuin koira veräjästä.
Samanlainen hierarkkinen vastakkainasettelu näkyy koulukiusaamisessa, kun vanhempi oppilas nöyryyttää nuorempaa oppilasta. Asiantuntijoiden mukaan työpaikkakiusaamisella ei kuitenkaan ole mitään tekemistä koulukiusaamisen kanssa.
Kuuntele, mitä Työterveyslaitoksen johtava konsultti Susanna Kalavainen sanoo kiusaamisesta.
Koulu- ja työpaikkakiusaaminen nähdään täysin eri ilmiöinä erityisesti yhdestä syystä – toisessa on kyse lapsista ja toisessa aikuisista. Lapsuudessa liskoaivomme ovat vielä niin kehittymättömät, että kiusaaminen on lähes luonnollista. Lapset vasta opettelevat yhdessäoloa. Työelämässä ihminen on kuitenkin jo valmis pakkaus. Yhdessäolohan sujuu kuin tanssi ja tunteita käsitellään kuin tunnetaito-oppaassa konsanaan.
Totuus kuitenkin on, että työelämään siirtyminen ei tarkoita aikuistumista.
Asiantuntijoiden mielestä termiä kiusaaminen ei pitäisi käyttää työpaikasta puhuttaessa lainkaan. Vastaavaa termiä ilmiölle ei kuitenkaan ole olemassa. Kiusaaminen on aina kiusaamista paikasta riippumatta. Se on lapsellista, ja siksi se on terminä sopiva.
Työpaikalla kynnys kiusaamisen ilmoittamisesta on usein niin korkealla, että monet jättävät asian sikseen. Kiusaamisen tiukat raamit saavat epäilemään, onko kokenut kiusaamista lainkaan. Se, että kokee tulleensa kiusatuksi, ei enää riitä. Peruskoulussa yleensä riitti. Nyt pitää olla todisteita. Mutta miten sellaista voi edes todistaa?
Toisaalta kyse ei välttämättä ole edes todistamisesta, vaan työkulttuuriin juuttumisesta. Jos työpaikalla on kiusattu aina, ongelmaa on vaikeampi lähteä purkamaan. Eduskunta vaikuttaisi olevan täydellinen esimerkki tästä. Eduskunnan työilmapiiri nousee otsikoihin aika ajoin, mutta sana kiusaaminen loistaa jutuissa poissaolollaan. Ehkä asiatonta käytöstä ei edes nähdä kiusaamisena, kun kyse on politiikasta.
Tai ehkä kiusaamisesta ei haluta puhua minkään työn yhteydessä, koska se liitetään niin vahvasti koulukiusaamiseen. Tai sitten kyse on pelosta. Kun joku syyttää toista kiusaamisesta, kohta kaikki ovat osoittelemassa toisiaan. Se sankentaa työilmapiiriä entisestään.
Voit myös lukea Susanna Kalavaisen kommentin. Kalavaisen haastattelun voit kuunnella kokonaisuudessaan täältä.