Kristinusko puhututtaa taas. Viime aikoina on uutisoitu esimerkiksi siitä, kuinka helsinkiläisen Tuomasmessun kävijämäärät nousevat ja miten alle 20-vuotiaat miehet ovat nyt löytäneet Jumalan. Tilastot kuitenkin kertovat, että kirkosta erotaan vuosittain edelleen merkittävästi enemmän kuin siihen liitytään, mutta vuosittain eroavien määrä tosin on hitaassa laskussa ja kirkkoon liittyvien määrä on taasen nousussa. Erityisesti rippikouluikäisissä on havaittu enenevää kiinnostusta kristinuskoa kohtaan, mutta kokonaisuudessaan kehitys on ollut vielä pientä.
Moni mieltää kristinuskon yleistymisen nuorten miesten keskuudessa osaksi sitä, että sukupuolten väliset arvomaailmat irtaantuvat toisistaan. Itä-Suomen yliopiston ja Helsingin yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan tilanne ei kuitenkaan ole läheskään niin yksiselitteinen. Tutkimuksessa nuoret miehet kertoivat hakeutuvansa kristinuskoon erityisesti henkilökohtaisten kriisien, yhteisön ja pysyvyyden vuoksi. Nuoret miehet eivät siis vaikuta hakeutuvan kirkkoon minkään tietyn yksittäisen tekijän vuoksi, vaan sen taustalla on monia vaikutteita. Epävarmoina aikoina ihmiset kaipaavat pysyvyyttä ja vakautta, joten ei ole lainkaan yllättävää, että monet löytävät juuri kristinuskosta turvaa. Monet tutkimuksen miehet korostavatkin vastauksissaan esimerkiksi juuri tasapainoa pysyvyyden ja avoimuuden välillä.
Voidaan olettaa, ettei sosiaalisen median luoma käsitys nykykristinuskon luonteesta ole luotettava.
Vaikka ei voidakaan todeta, että nuorten miesten ja poikien kristillisyys olisi konservatiivisuuden syy tai seuraus, asioiden välillä yhteyden näkeminen ei varsinaisesti yllätä. Vuonna 2024 julkaistun evankelis-luterilaisen kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan nuoret miehet osallistuvat jumalanpalveluksiin merkittävästi naisia aktiivisemmin muissa kuin paikallisissa seurakunnissa. Esimerkiksi evankelikaalis-tyylisissä karismaattisissa seurakunnissa ja monissa herätysliikkeissä korostuu kirjaimellinen Raamatun tulkinta, joka voi ilmetä esimerkiksi samansukupuolisten avioliiton, naispappeuden ja abortin kritisoimisena.
Kristinuskon näkyminen voi tuntua nuorten keskuudessa vielä ajankohtaisemmalta. Monet nuorien seuraamat sosiaalisen median sisällöntuottajat, kuten Aleksi Rantamaa ja Elias Mustonen, ovat alkaneet jakamaan uskonnollista sisältöä muun sisällön lomassa. Muutosta on näennäisesti havaittavissa muissakin uskonnoissa, kun uuden sukupolven jalkapalloilijatähti Lamine Yamal polvistuu otteluissaan kiittämään Allahia. Erityisesti maailmanmestaruuskisoja ja olympialaisia seuratessa moni nuori kohtaa erilaisia uskonnollisia rukouksia ja tuuletuksia. Voidaan siis sanoa, että länsimaisessa sekulaarissa maailmassa uskonto on näkyvämpää kuin pitkään aikaan. Kymmenen vuotta sitten tilanne oli hyvin eri.
Myös evankelis-luterilaisissa paikallisseurakunnissa on huomattu maailmantilanteen vaikutus siihen, miten nuoret hakeutuvat seurakuntatoimintaan. Nyt monia pohdituttavat erityisesti kysymykset omasta identiteetistä, yhteisöstä ja elämän merkityksellisyydestä, kertoo Messukylän seurakunnan nuorisopappi Sofia Lintusalo. Kun nuorilta kysytään, mistä he haluavat keskustella, nousevat myös kuolemankysymykset usein puheenaiheeksi. Nykyiset seurakuntanuoret ovat olleet peruskouluikäisiä koronakriisin alkaessa, ja sen jälkeen maailmassa on liikuttu samanaikaisesti talouskriisin, Venäjän ja Ukrainan sodan ja tekoälymurroksen keskellä. Jos vakaus ja turva tuovat ihmisiä kirkkoon, on vähemmän yllättävää, että nuoret jäävät rippileirin jälkeen entistä aktiivisemmin osaksi seurakuntatoimintaa.
Kuuntele lisää nuoria puhututtavista teemoista Sofia Lintusalon haastattelusta. Voit myös lukea audiosta tekstiversion.
Olen itse kohdannut sosiaalisessa mediassa perinteisiä kristittyjä arvoja jakavaa sisältöä. Minun on tietysti mahdotonta arvioida oman syötteeni syntyperiä, mutta tiedostan olevani ilmiöstä kiinnostunut, josta todisteena toimikoon tämä kyseinen analyysi. Ei ole uutta ja mullistavaa tietoa, että algoritmit syöttävät eri sukupuolille lähtökohtaisesti erilaista sisältöä. Aiheesta löytyy sekä tutkimustietoa että journalistista analyysiä esimerkiksi Uudessa Jutussa. Algoritmit luonnollisesti korostavat säväyttävää ja affektiivista sisältöä. Ei ole siis ihme, jos syötteet tuntuvat provosoivan juuri uskontojen ristiriitaisuuksilla. Voidaan olettaa, ettei sosiaalisen median luoma käsitys nykykristinuskon luonteesta ole luotettava.
Kristinuskossa monien kenkiä hiertävät varsinkin identiteettipoliittiset kysymykset, jotka riitelevät nykyaikaisten käsitysten kanssa. Totuus on kuitenkin se, että nämä aiheet ovat loppujen lopuksi monille kristityille toissijaisia asioita, ja niistä keskustellaan ainoastaan silloin, kun aiheesta pitää olla jotain mieltä. Kristityt uskovat opillisesti ennen kaikkea armoon, vaikka se ei valitettavasti olekaan aina uskonnon näkyvin osa.
Jutussa on hyödynnetty useita tutkimuksia, uutisia ja teologian tohtori Pietari Hannikaisen taustahaastattelua.
Messukylän seurakunnan nuorisotyöstä voit kuunnella lisää nuorisopappi Sofia Lintusalon pitemmässä haastattelussa.