Kaupunkifestivaali tunnetaan monipuolisesta tarjonnastaan.

Ammattilaisten oheistuotteesta paikallisten suosikiksi – Lost in Music saapui Tampereelle suurempana kuin koskaan

Viime viikolla Tampereella viihdyttänyt Lost in Music -kaupunkifestivaali kasvatti kokoaan edellisestä vuodesta. Festivaali kesti poikkeuksellisesti neljä päivää, ja lähes sadan esityksen sisään mahtui ensi kertaa myös stand up -keikkoja, sekä mm. musavisa.

Vuodesta 1989 alkaen järjestetty musiikin ja median -alojen ammattilaisille suunnattun Musiikki & Media -tapahtuman järjestäjille heräsi 12 vuotta sitten idea järjestää tapahtuman kylkeen festivaali, jossa uudet artistit voisivat kohtaa alan kovimmat ammattilaiset. Siitä sai alkunsa Lost in Music, joka on sittemin kasvattanut kokoaan Suomen suurimmaksi musiikkiin keskittyväksi kaupunkifestivaaliksi, jota moni ei välttämättä enää edes yhdistä Musiikki & Media -konferenssiin. Lost in Musicin promoottori Rowan Rafferty näkee myös monia syitä, miksi tapahtuma on muodostunut Tamperelle.

– Onhan Tampere nyt aina ollut musakaupunki, mutta varmaan Tampereen keskusta on aika idyllisen kokoinen tämänkaltaiselle tapahtumalle. Välimatkat on riittävän lyhyitä paikasta toiseen. Myös kilpailu on pienempää.

Erikoisuus festivaalikentällä

Lost in Musicin kaltaisia tapahtumia on järjestetty muualla Euroopassa jo pitkään, ja Raffertyn mukaan esimerkiksi etelänaapurissamme järjestettävä Tallin Music Week on formaatiltaan hyvinkin samanlainen, sillä sen yhteydessä on myös ammattilaisille suunnattu osuus.

Moni kuitenkin mieltää festivaalit yleensä yhdessä keskitetyssä lokaatiossa järjestettäväksi karkeloksi, ja moneen eri baariin hajautettu kokonaisuus onkin tapahtuman yksi tavaramerkeistä. Tietenkin kun monta kokkia on yhdessä sopassa, se tuo tapahtuman tuottajalle Jenna Lahtiselle myös lisää haasteita.

– Paikkoja on monta ja jokaisella keikkapaikalla on omat käytäntönsä, mikä vaikeuttaa sitä yhtenäisyyden luomista. Mutta tietenkin samaan aikaan haluamme myös auttaa paikkoja tavoittamaan oman yleisönsä.

Tapahtuman promoottori Rowan Afferty korostaakin, että jokaisen ravintolan ja yökerhon erikoisuus tuo oman vaikeutensa ohjelmarakenteen luomiseen.

– Jokainen paikka profiloituu johonkin tiettyyn musiikkigenreen, tai tavoittelee tiettyä yleisöä, joten on jo ihan pelkästään haaste löytää yhdeksälle eri paikalle heidän imagoonsa sopivia esiintyjiä neljäksi päiväksi.