Asunto, lapsi ja vihkisormukset hankitaan nyt kaikki keskimäärin vasta, kun on täyttänyt 30 vuotta – syynä ei kuitenkaan ole vain se, etteikö niistä enää haaveiltaisi

Kun Inka Salmelus oli teini, hän ajatteli hankkivansa yhden lapsen ”sitten joskus kolmikymppisenä”. Hänen ajatuksensa vastasivat siis täydellisesti valtavirtaa.

Toisin kuitenkin kävi. Salmelus on nyt 23-vuotias kahden lapsen äiti. Hänen esikoisensa Oliver syntyi, kun Salmelus oli 19-vuotias.

– Lapsi ei ollut suunniteltu, mutta kuitenkin erittäin iloinen yllätys, hän kertoo.

Inka Salmelus ei ole kokenut, että lapsensaaminen olisi lisännyt halua tai tarvetta mennä naimisiin. – Ei se suurta roolia pelaa niinkään. Kunhan menee hyvin kumppanin kanssa, niin se riittää aivan hyvin. Sylissä Joel-poika.

Salmelusta voi pitää nykypäivänä poikkeuksena. Hän sai ensimmäisen lapsensa liki kymmenen vuotta aikaisemmin kuin ensimmäinen lapsi keskimäärin nykyään saadaan. Tämä selviää tilastokeskuksen väestötilastoista.

Vanhemmaksi tuleminen on lykkääntynyt tasaisesti jo 1980-luvulta alkaen. Se on yksi esimerkki pidentyneen nuoruusvaiheen trendistä. Trendi näkyy myös esimerkiksi asunnon ostajien ja ensiavioitujien nousevissa keski-i’issä.

Erityisesti juuri avioliitto on siirtynyt myöhemmälle: 1970-luvun alusta tähän päivään niin mies- kuin naispuolistenkin ensimmäistä kertaa avioituvien keski-ikä on noussut lähes kymmenellä vuodella.

Vuonna 1995 tapahtui kiinnostava muutos tilastoissa: silloin naispuoliset henkilöt saivat ensimmäistä kertaa keskimäärin aikaisemmin lapsen kuin menivät naimisiin. Miehillä vastaava muutos tapahtui jo ennen 1990-luvun taitetta.

Salmelus ei ole naimisissa, eikä hän omista asuntoa. Se ei häntä haittaa.

– Ehkä jotkut ajattelevat, että pitäisi olla naimisissa tai omistaa asunto, mutta itse keskityn vain tähän hetkeen, Salmelus sanoo.

Nuoret haluaisivat ensimmäisenä ostaa asunnon

Fakta

Kysely 18–25-vuotiaille elämän suurista tapahtumista

Moreenimedian kysely jaettiin muun muassa Puskarario Tampere –Facebook ryhmässä.
Kyselyssä kysyttiin nuorten ajatuksia avioliitosta, lapsen saamisesta ja asunnon ostosta.
Vastauksia kerättiin viikon ajan ja kyselyyn vastasi 156 henkilöä.
Kyselyyn vastanneista 119 on naisia, 35 miehiä ja kaksi muita.
Suurin osa vastaajista (62,8%) opiskelee korkeakoulussa.

Myös Moreenimedian kyselyn perusteella nuoria näyttäisi edelleen kiinnostavan “perinteisemmät” elämäntapahtumat.

Kysely selvitti 18–25-vuotiaiden ajatuksia avioliitosta, lapsen saamisesta ja asunnon osaamisesta. Kyselyyn vastanneista 75,9 prosenttia kertoi haaveilevansa naimisiinmenosta ja omistusasunnosta. Lapsen saamisesta haaveili hiukan vähemmän vastaajista, kuitenkin lähes 70 prosenttia.

Suurin osa vastaajista, yli 66 prosenttia, toivoi kuitenkin, että asunnon osto tapahtuisi ennen naimisiinmenoa tai lapsen saamista.

Tässä onnistui Patrik Daymond, 23, joka osti ensiasuntonsa kaksi vuotta sitten. Hänen ikäluokastaan vain 17 prosenttia omistaa asunnon, kun vielä kymmenen vuotta sitten 23-vuotiaista neljännes asui omistusasunnossa. Kymmenessä vuodessa ensiasunnonostajien keski-ikä on noussut kahdella vuodella ja on nyt 29,7 vuotta.

Kolmatta vuotta lääketiedettä opiskeleva Patrik Daymond aikoo asua asunnossaan ainakin opiskelujensa ajan. Laina on tarkoitus maksaa vasta sitten, kun on palkkatuloja. –Jos nyt maksaisi lainaa pois, ei minulla rahaa mihinkään muuhun jäisi, Daymond kertoo.

Daymond halusi ostaa asunnon täysin taloudellisista motiiveista: omistusasunnossa hänen kuukausittaiset asumiskulunsa ovat noin 300 euroa. Se on huomattavasti vähemmän, mitä Tampereen Kissanmaan vuokrakaksiot maksaisivat.

Hän aikoo kuitenkin alkaa maksaa lainaa pois vasta sitten, kun on valmistunut.

– Laina on sen ajan murhe. Toivottavasti talon hinta pysyy samana, lääkäriksi opiskeleva Daymond toteaa.

Perinteisiä arvoja ei ole unohdettu, vaikka ne ovatkin lykkääntyneet

Nuorisotutkija ja sosiologi Sinikka Aapola-Kari on ollut mukana nuorten elämänkulkuun liittyvissä tutkimushankkeissa. Nuorisotutkimusseuran tutkimusjohtajana työskentelevä Aapola-Kari sanoo, että alalla on pohdittu nuoruuden pitenemisen syitä jo pitkään.

– Näyttää siltä, että tämän kehityksen huippu ei ole tullut vielä vastaan, hän sanoo.

Kehitykseen vaikuttavat sekä rakennetekijät että kulttuuriset muutokset.

Esimerkki rakennetekijästä on koulutusinflaatio. Sillä tarkoitetaan käytännössä sitä, että nuoret joutuvat opiskelemaan keskimäärin pidempään, jotta sopiva työpaikka löytyy.

– Nuorten siirtyminen työmarkkinoille ei tapahdu enää niin joustavasti. Se tarkoittaa suurempaa taloudellista epävarmuutta, joka taas lykkää esimerkiksi perheen perustamista, Aapola-Kari sanoo.

Nuorisotutkija Sinikka Aapola-Kari sanoo, että perhepolitiikka vaikuttaa merkittävästi siihen, kuinka kauan nuoruuden pitenemisen trendi jatkuu. – Pitää muistaa, että ihmisten valinnat eivät synny tyhjiössä. Kuva: Sami Perttilä

Mutta taustalla on myös nuorten elämäntyyliin ja arvoihin liittyviä muutoksia. Arvot ovat liikkuneet siihen suuntaan, että suuria elämäntapahtumia ja -muutoksia halutaan tietoisesti viivästyttää.

– Perheen perustaminen merkitsee monelle lopullista aikuistuimista. Sitä ennen pitää saada kaikkia elämyksiä, Aapola-Kari selittää.

Aapola-Kari kertoo, että tutkimuksissa ja barometreissa nuorten haaveilemien asioiden kirjo on laajentunut. Esimerkiksi ystävyyssuhteet ja henkinen tasapaino ovat nousseet vahvasti ”perinteisten arvojen” rinnalle.

Mutta. Perinteisiä arvoja ei ole suinkaan unohdettu.

– Vakityö, perhe, parisuhde ja oma asunto nousevat edelleen voimakkaasti kärkitoiveisiin nuorisobarometreissä, Aapola-Kari kertoo.

Voiko siis todeta, että vaikka perinteisesti merkittävinä pidetyt elämäntapahtumat ovat lykkääntyneet selvästi, niiden arvostus ei ole kadonnut?

– Mielestäni kyllä. Eivät ne ole heikkoon asemaan ole romahtaneet, Aapola-Kari sanoo.