Koronasta huolimatta elämänkulku jatkuu joka puolella maailmaa. Vauvoja syntyy ja nimenantoja juhlitaan, perheenjäseniä menehtyy ja hautajaisia pidetään.

Sisäministeriön arvion mukaan Suomen kansalaisia asuu ulkomailla noin 300 000. Moreenimedia selvitti, miten läheisistään erossa olevat ihmiset ovat pärjänneet ja miten he ovat osallistuneet toistensa elämän merkkihetkiin pandemian keskellä.

Moreenimedian kyselyyn vastanneista suurimmalla osalla asuu vanhempi tai muu sukulainen toisessa maassa. 13 prosentilla vastaajista asuu kumppani toisessa maassa. Suurin osa on jäänyt asuinmaahansa eikä ole tavannut läheisiään pitkään aikaan. Vastauksissa näkyy suuri huoli siitä, milloin seuraavan kerran nähdään.

Merkkitilaisuuksiin osallistuminen etänä tuo sekä iloa että tuskaa

Koronan puhjetessa pandemiaksi Laura Laatikainen, 27, joutui muuttamaan vuoden Kaliforniassa asumisen jälkeen pika-aikataululla Suomeen. Työt hotellialalla loppuivat ja viisumi meni umpeen. Poikaystävä jäi Yhdysvaltoihin.

– Oli kyllä semmoinen shokki kun ei pystynyt hyvästelemään kunnolla kumppania tai työkavereita, oli hirveä kiire ja tavarat jäi sinne, Laatikainen kertoo paniikinsekaisesta lähdöstään Atlantin toiselta puolelta.

Pian sen jälkeen kun hän lähti, poikaystävän äiti menehtyi syöpään, eikä Laatikainen päässyt olemaan tukena kumppanin lähellä. Onneksi muistotilaisuuteen järjestettiin toimiva Zoom-videoyhteys.

– Poikaystävä istui siinä vieressä ja katsoi kuka tulee linjoille ja siinä pyöri myös diashow äidistä, Laatikainen muistelee.

Olarin seurakunnan papin Antti Malisen mukaan etäyhteyden päästä osallistuminen elämän ainutkertaisiin tapahtumiin on hyvin yksilöllinen kokemus, joka riippuu tapahtuman luonteesta sekä siitä kuinka läheisiä osallistujat toisilleen ovat.

Järjestettäessä etäyhteyttä hautajaisiin, ristiäisiin tai vihkimistilaisuuksiin, on ensiarvoisen tärkeää varmistaa hyvä äänenlaatu.

– Vaikka kuva pätkisi tai ihminen näkyisi siinä pienenä niin se ei ole se todellinen haitta, vaan äänen kuuluvuus on se keskeisin asia, Malinen sanoo.

Moreenimedian kyselyyn vastanneista reilu 17 prosenttia on osallistunut johonkin läheisen merkkitilaisuuteen etänä toisesta maasta käsin. Vastauksissa esiin nousi hyvä mieli siitä, että on päässyt olemaan jollakin tavalla läsnä, mutta turhautuminen siihen, ettei tilanne ole lainkaan verrattavissa fyysiseen läsnäoloon.

Osalle osallistuminen tilaisuuksiin ei tuonut kaivattua positiivista kokemusta.

“Osallistuin omiin valmistujaisiini etänä, niin että lähes kaikki muut olivat paikan päällä. Olin yksin kotona ja katsoin videon välityksellä, miten muut halailivat ja juhlivat yhdessä. Kun tilaisuus oli ohi, minä sammutin ruudun ja tiesin, että paikalla olijat juhlisivat koko illan.” Nainen, 35–44, Uusi-Seelanti.

Vastauksissa toistui entisestään voimistunut yksinäisyyden kokemus sekä outouden tunne. Malisen mukaan poissaolo voi aiheuttaa vahvoja syyllisyyden tunteita, että olisi kaikesta huolimatta pitänyt olla fyysisesti paikalla. Tärkeintä kuitenkin on kokemus siitä, että saa jollakin tavalla olla osallisena.

Läsnä maailman toiselta puolelta

Australiassa asuva Kia Sulander, 33, on tottunut näkemään Suomessa asuvaa perhettään 1–2 kertaa vuodessa, mutta Australian hyvin tiukkojen koronarajoitusten takia sieltä on nyt lähes mahdotonta lähteä.

Sulanderin isoäiti menehtyi juuri ennen koronaa eikä hän päässyt hautajaisiin paikan päälle. Skype-yhteydellä hän oli kuitenkin tilaisuudessa läsnä.

– Kuulin suurimman osan siitä mitä seremoniassa tapahtui, mutta jotkut asiat menivät ohi, kun muut seisoivat arkun vieressä vähän kauempana ja kone oli penkillä eturivillä, Sulander kertoo.

Sulanderille oli shokki nähdä mummi arkussa videon välityksellä, mutta hän tunsi kiitollisuutta siitä, että sai sanoa hyvästit.

Korona-aika on tuonut Sulanderin elämään myös ilahduttavia asioita. Viiteen eri maahan jakautuva ystäväporukka tapaa viikoittain videopuhelun välityksellä, kun aiemmin näkeminen oli satunnaista ja harvemmin kaikki olivat samaan aikaan paikalla.

– Yhtäkkiä me ollaan joka sunnuntai yhdessä. Joku saattaa olla junassa, toinen pyjamassa, yksi aamupalalla. Osalla meistä on 16 tuntia aikaeroa. Mutta me saatiin se läheisyys porukkaan jollain tavalla takaisin.