Kun Kuutti Jokiperä huomasi suihkussa vasemmassa rinnassaan pienen, märkivän paiseen, hän säikähti pahanpäiväisesti. Terveyskeskuksessa paise todettiin harmittomaksi. Jokiperä lähetettiin silti ultraäänitutkimukseen ja mammografiaan. Tutkimuksissa kaikki näytti hyvältä – lukuun ottamatta oikeaa kainaloa. Imusolmukkeet olivat reaktiiviset.
Kuukauden kuluttua kontrollikäynnillä vasemman rinnan paise oli parantunut antibiooteilla, mutta suurentuneet imusolmukkeet oikeassa kainalossa olivat ennallaan. Lääkäri ehdotti koepalojen ottoa.
– Eihän siellä mitään syöpää voi olla, Jokiperä ajatteli.
Mammografia ei näyttänyt poikkeavaa, ja hiljattain sairastettu flunssa selitti oireet paremmin kuin syöpä. Silti viikkojen epätietoisuus alkoi tuntua piinaavalta.
Pari viikkoa myöhemmin Jokiperä sai pysäyttävän puhelun. Imusolmukkeissa oli syövän etäpesäkkeitä. Emokasvain löytyi tarkemmilla kuvantamismenetelmillä – oikeassa rinnassa näkyi suurehko rakenteeltaan, harsomainen kasvain. Käsin tunnustelemalla sitä ei kyennyt havaitsemaan.
Pitkän odotuksen jälkeen tieto syövästä oli lopulta helpotus. Kasvain oli poistettavissa, ja hoitovasteen ennustettiin olevan hyvä. Halki, poikki ja pinoon, tuumi ratkaisukeskeinen Jokiperä.
Syöpä päätti kehosta ja päivien kulusta.
Tatuointiyrittäjänä ja raksatyöntekijänä toimiva Jokiperä on tekijäluonne. Hän asuu perheineen ja kotieläimineen vanhassa puutalossa, joten osaamiselle on käyttöä myös vapaa-ajalla.
– Lapsi kutsuu minua life hacks -akkeliksi. Laitoin sen ansioluetteloonkin, Jokiperä kertoo.
Syöpädiagnoosi tiesi taukoa tekemiseen. Edessä oli leikkaus ja rankat lääkehoidot.
Jokiperästä pidettiin hyvää huolta, niin sairaalassa kuin kotonakin. Kun puoliso oli töissä, naapuritalojen eläkeläiset pitivät vahtia. Jos touhuaminen pihalla jatkui liian pitkään, aidan yli käskettiin napakasti takaisin lepäämään.
Jokiperän on kuitenkin vaikea muistaa tuota aikaa tarkasti. Sytostaatit veivät nopeasti ruokahalun, toimintakyvyn ja arjen. Kykenemättömyys oli tekijäluonteelle sietämätöntä. Vaikka yritti antaa huumorin kantaa, oma tila suututti. Syöpä päätti kehosta ja päivien kulusta. Jokiperä oli haaveillut rintojen pienennyksestä jo ennen sairastumista, mutta syöpä vei päätösvallan siitäkin. Leikkaus tehtiin sen ehdoilla.
Käsityöläisenä imusolmukkeettoman käden tulevaisuus huolettaa. Kiukuttaakin.
Hiljalleen Jokiperä on huomannut sairastumisen kuitenkin tuoneen mukanaan myös hyvää. Suhde veljiin on tiivistynyt, kotiseudulla Kainuussa on tullut vierailtua tiheämmin. Vanhemmuudesta on karissut turha ehdottomuus.
Läheisten läsnäolon arvon tunnistaa kirkkaasti. Jokiperä toteaa vakavana, että oman kuolevaisuuden kohtaaminen syventää arvostusta elämää kohtaan. Sitten alkaa naurattamaan. Mieleen pulpahtelee vain kiitollisuuskliseitä.
Alle nelikymppisille rintasyöpään sairastuminen on harvinaista. Suomen syöpärekisterin mukaan vuonna 2023 heidän osuutensa kaikista rintasyöpädiagnoosin saaneista oli vain hieman yli kolme prosenttia. Rintojen säännöllinen omatarkkailu on tärkeää syövän aikaisen löytymisen kannalta, sillä usein ensioireet ovat hyvin vähäisiä.
Jokiperä toivoo jokaisen syöpäsairaan läheisineen saavan tarvitsemaansa tukea. Hän muistuttaa, että tukea voi saada sairaaloiden lisäksi myös paikallisista syöpäyhdistyksistä.