Tanssipedagogiikan professori Eeva Anttila toivoo, että vanhemmat ja opettajat tukisivat lasten kehollista ilmaisua ja loisivat sille turvallisen tilan. Kuva: Eeva Anundi

Tanssin häpeäminen on opittu reaktio, jota voidaan torjua kasvatuksen keinoin – ”Kehollisen ilmaisun harjoittelu turvallisessa ympäristössä on todella tärkeää”

Tanssiin heittäytyminen on monelle meistä vaikeaa, ja Taideyliopiston tanssipedagogiikan professorin mukaan sekä ilmiön juuret että sen mahdolliset ratkaisut alkavat lapsuudesta.

Ihminen ottaa ensimmäiset tanssiaskeleensa jo varhain lapsuudessa. Tanssipedagogiikan professori Eeva Anttila kertoo todistaneensa tilannetta, jossa tuttavan lapsi liikkui rytmikkäästi leikkijunaradan puksutuksen tahtiin, vaikkei vielä osannut edes kävellä.

”Kyllä minä silloin ajattelin, että tuo on tanssia.”

Tanssiminen nolostuttaa kuitenkin usein. Itseilmaisu ja arvostelun kohteeksi joutuminen on pelottavaa, ja monet ovat epävarmoja kehoistaan. Anttilan mukaan häpeästä irti päästäminen onnistuu parhaiten, jos positiivista suhdetta tanssiin lähdetään rakentamaan mahdollisimman varhain.

”Kehollisen ilmaisun harjoittelu turvallisessa ympäristössä ihan varhaiskasvatuksesta lähtien on todella tärkeää. Meillä ei ole tanssia opetussuunnitelmassa, mutta kaikissa oppiaineissa voidaan ottaa kehollinen ilmaisu jollain tavalla hyödyksi.”

Kuuntele koko keskustelu alta. Keskustelun voi myös lukea täältä.