Huoneessa käy hiljainen puheensorina, kun noin 30 vierasta valmistautuu kummituskierrokselle. Osa ristii kätensä rinnalle kuin suojatakseen itseään, ja osa pitää seuralaistaan kädestä kiinni. Oppaana toimii Heidi Painilainen, joka on pitänyt kummituskierroksia Urajärven kartanolla jo kolmen vuoden ajan.

Asikkalassa sijaitsevasta Urajärven kartanosta löytyy ensimmäisiä mainintoja jo 1600-luvulta. Sen jälkeen seinien sisään on mahtunut lukuisia sattumuksia, mutta kummituskierroksen kannalta oleellisin lienee kartanolla 1800-luvun alussa eläneen emännän Sofian tarina.

Painilainen kertoo, että Sofialla ilmeni mielenterveyden ongelmia, joita ei onnistuttu parantamaan sen aikaisilla hoidoilla, kuten kuumilla tai kylmillä kylvyillä. Sofia palasi hoitolaitoksesta kartanolle samassa kunnossa kuin lähtiessään ja hänelle tehtiin oma kamari sivurakennuksen yläkertaan, jossa häntä pidettiin lukkojen takana. Tarina ei kerro, miten Sofia pääsi karkuun huoneesta, mutta tarinan mukaan paetessaan hän kaatui jyrkissä portaissa ja menehtyi.

– Jos kartanolla jossain kummittelee, niin täällä, Painilainen kertoo viitaten ulkorakennukseen.

Kummituskierros keskeytyy, kun yksi vieraista haistaa sisällä savua. Haju kuitenkin paikantuu vieressä seisovan takkiin. Monen aistimukset kartanolla voidaankin selittää järjellä, mutta erään vieraan kuulemaa merkillistä hyminää emme onnistu paikantamaan.

Painilaisen mukaan lapset ovat herkimpiä aistimaan kummituksia, mutta herkkyys riippuu myös henkilöstä.

– Kerran osa seurueesta joutui keskeyttämään kierroksen, sillä he aistivat niin voimakkaasti kummituksien läsnäolon.

Painilainen ei ole varma uskooko itse kummituksiin, sillä hän ei ole koskaan tavannut sellaista. Hän ei kuitenkaan suoraan voi sanoa, ettei uskoisi.

Henki on kerran tallennettu jopa kameralla

Kun kierroksella siirrytään palvelusväen tiloista herrasväen puolelle, pyydetään talon väeltä varmuuden vuoksi lupa ennen oven avaamista. Vielä toistaiseksi ei ole tullut kieltävää vastausta siirtyä huoneesta toiseen.

Huoneet on koristeltu entisajan tyyliin kattokruunuilla, värikkäästi maalatuilla seinillä ja kalusteilla, joihin on joskus nähty ilmestyvän muun muassa kädenjälkiä.

Painilaiselle mieleenpainuvimpia tapauksia ovat olleet vierailijoiden kokemukset. Moni on nähnyt valoilmiöitä tai kasvoja, ja osa on aistinut henkien kulkevan lävitseen.

Tällä kertaa aistimukset jäävät kierroksella vähäisiksi. Saldona on mystisesti huurustunut ikkuna ja outo hyminä. Painilainen kuitenkin kertoo, että iltapäivä ei ole paras aika aistia kummituksia.

–  Olette tervetulleita kiertämään ulkotiloja myös keskiyöllä, Painilainen vinkkaa kartanon pihalla, ja osa vieraista jää harkitsemaan ehdotusta.