Aino Kajangin analyysi: Häpeää ja aivokemiaa – riippuvuuksilla on monia vaikutuksia

Aino Kajanki
Aino Kajanki

Otsalohkon toiminta heikkenee ja ärsykkeisiin ehdollistuminen herkistyy. Tällaisia ja monia muita muutoksia näkyy riippuvaisen aivoissa. Haastattelin aiheesta Turun yliopiston professoria ja neurologian ylilääkäriä Juho Joutsaa. Vaikka riippuvuuksien vaikutus aivoihin on todella kiinnostavaa, jäin pohtimaan, mihin kaikkeen muuhun riippuvuudet vaikuttavat.

Lääketieteessä riippuvuuksiksi määritellään päihderiippuvuudet sekä toiminnalliset riippuvuudet, joista tällä hetkellä vain rahapeliriippuvuus on mukana luokittelussa. Moniin muihinkin asioihin voi toki addiktoitua, vaikka ne eivät lääketieteessä olekaan tunnustettuja. Tällaisia ovat esimerkiksi ostosriippuvuus ja nettiriippuvuus. Toisaalta pakonomainen liikuntakin voi mukailla riippuvaista käyttäytymistä.

Suomalaisessa kulttuurissa korostuu erityisesti alkoholin kulutus. Sosiaali- ja terveysministeriön Päihde- ja riippuvuusstrategian (2021–2030) taustaselvityksessä kerrotaan, että noin 13 prosentilla suomalaisista alkoholinkulutus ylittää kohtalaisen riskin rajan. Alkoholiriippuvuutta tai haitallista käyttöä esiintyy arviolta noin yhdeksällä prosentilla. Miehillä alkoholin riskikäyttö on naisia yleisempää. Suomalaiset suhtautuvat alkoholiin melko suvaitsevasti, mutta alkoholismia pidetään vakavana yhteiskunnallisena ongelmana.

Lääketieteellinen puoli riippuvuuksissa on kiinnostava ja tärkeä. Sitä kautta saadaan tietoa riippuvuuksien synnystä ja terveydellisistä vaikutuksista. Tällainen tutkimus auttaa kehittämään uusia ja tehokkaita hoitomekanismeja. Lääketieteellisen käsityksen rinnalle tulisi tuoda myös käytännöllisempää ja laajempaa ymmärrystä siitä, miten riippuvuus näkyy tunnetasolla ja millaisia vaikutuksia sillä voi olla arkeen ja ihmissuhteisiin.

Avun hakemista voi vaikeuttaa häpeä ja leimaantumisen pelko.

Vaikka riippuvuuksiin on olemassa monenlaisia hoitokeinoja, apua ei välttämättä haeta. Avun hakemista voi vaikeuttaa häpeä ja leimaantumisen pelko. Tämä voi johtaa ongelman kieltämiseen ja yksin jäämiseen. Avun pyytäminen voidaan nähdä heikkoutena. Suomalaisessa yhteiskunnassa monesti korostuu itse pärjäämisen kulttuuri, mikä nostaa kynnystä hakea apu. Erityisesti miehet uskovat riippuvuuksista yksin selviytymiseen.

Riippuvuus voi johtaa sosiaalisten suhteiden katkeamiseen ja yhteiskunnasta syrjäytymiseen. Erityisesti peliriippuvuuteen liittyy syrjäytymisvaara, sillä pelaaminen tapahtuu pitkälti yksin kotona. Syrjäytymisen ehkäisyssä varhainen tuki ja ennaltaehkäisy ovat suuressa roolissa. Tällaista tukea keskitetään usein syrjäytymisvaarassa oleville nuorille. Toki kuka tahansa saattaa jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle, eikä siihen puuttuminen ole aina yksinkertaista. Syrjäytyvien tavoittaminen olisi ensimmäinen askel tilanteen ratkaisemisessa.

En toki väitä, että kaikki, joilla on jokin riippuvuus, ovat myös syrjäytyneitä ja kokevat suurta häpeää. Nämä ovat kuitenkin ilmiöitä, joista moni saattaa riippuvuuksien takia kärsiä. Siksi on tärkeää ymmärtää riippuvuudet laajempana ilmiönä kuin pelkkänä sairautena.

Avoimen keskusteluilmapiirin luominen ja kokemusten esiintuominen voisivat vähentää yksilön syyllistämistä ja tuoda ilmiöön laajempaa ymmärrystä. Ei ole kannattavaa viljellä mielikuvia, joiden mukaan esimerkiksi kaikki alkoholistit istuvat kaupunkien laidoilla nuhjuisissa vaatteissa. Yhtä lailla menestyvän yrityksen toimitusjohtaja tai arvostettu poliitikko voi olla alkoholista riippuvainen. Riippuvuus ei näy päällepäin.

Jutussa on hyödynnetty  Turun yliopiston professorin ja neurologian ylilääkärin Juho Joutsan haastattelua. Kuuntele, miten riippuvuudet muovaavat aivoja ja voisiko neurotieteestä löytyä parannuskeino riippuvuuksiin.