Kun Petteri Orpon hallitusohjelma julkaistiin, saattoi moni työperäinen maahanmuuttaja pohtia, mitä edellytyksiä heillä on integroitua Suomeen tulevaisuudessa.

Työperäisen maahanmuuton uudistus sisälsi kolmen ja kuuden kuukauden aikarajat löytää uusi työpaikka, jos edellinen menee alta. Tällainen päätös heikentää kiistatta Suomen houkuttelevuutta.

Työ- ja elinkeinoministeriön sivuilla kirjoitetaan: ”Suomi tarvitsee kansainvälistä työvoimaa työmarkkinoiden kysyntään ja osaajapulaan vastaamiseksi.” Hallituksen viestintää ja tekoja vertaillessa tulee mieleen kysymys, missä kohtaa rikkinäinen puhelin sai alkunsa, vai sumuttavatko päättäjät kansaa työperäisen maahanmuuton kysymyksissä.

En voi kuin ihmetellä, millaisilla uudistuksilla hallitus on työperäistä maahanmuuttoa lähtenyt edistämään. 11.6.2025 voimaan astuneen uudistuksen kiistellyin kohta lienee kolmen kuukauden aikaraja löytää uusi työpaikka, tai muuten mahanmuuttajan oleskelulupa perutaan. Vastaavasti kuuden kuukauden aikarajan piiriin kuuluvat muun muassa erityisasiantuntijat ja yli kaksi vuotta Suomessa työperusteisesti oleskelleet.

Jo suunnitteluvaiheessa kolmen kuukauden sääntöön otti kantaa Elinkeinoelämän asiantuntija Mikko Räsänen. Kirjoituksessaan Räsänen totesi uudistuksen luovan epävarmuutta sekä haittaavan Suomen houkuttelevuutta työperäisten maahanmuuttajien silmissä.

Voisi kuvitella, että talouskasvua tavoitteleva hallitus ei jättäisi keinoja käyttämättä päästäkseen tavoitteisiinsa.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen vuonna 2024 julkaisemassa maahanmuuttomuistiossa kirjoitetaan Suomen tarvitsevan maahanmuuttoa julkisen talouden kestävyysvajeen paikkaamiseksi. Muistiossa mainitaan myös, ettei maahanmuuttajien määrä nykyisellä ennusteella riitä paikkaamaan väestön vanhentumista. Maahanmuuttoa täytyisikin siis lisätä entisestään.

Voisi kuvitella, että talouskasvua tavoitteleva hallitus ei jättäisi keinoja käyttämättä päästäkseen tavoitteisiinsa. Tehdystä uudistuksesta syntyy kuitenkin sellainen kuva, että Orpon uppoavassa talouslaivassa ei vettä poisteta äyskäröimällä, vaan poraamalla lisää reikiä pohjaan.

Uudistuksessa on kuitenkin yksi kiinnostava kohta. Työperäinen maahanmuuttaja voi hakeutua töihin alalle, joka kärsii työvoimapulasta, vaikkei hakijan työlupa koskisikaan kyseistä alaa. Ajatuksen tasolla muutos on tarpeellinen, mutta sen todelliset vaikutukset voivat jäädä suutariksi.

Työvoimapulasta kärsivät tällä hetkellä useat sote-alan tehtävät. Tarvetta on esimerkiksi sairaanhoitajille ja yleislääkäreille. Jos Kiinasta Suomeen kokin työluvalla muuttanut maahanmuuttaja ajautuukin työttömäksi, uudistus tarjoaa hänelle mahdollisuuden. Mikäli häneltä vain löytyy Suomessa hyväksyttävä yleislääkärin pätevyys ja riittävä kielitaito, ei hänen tarvitse huolehtia lupansa peruuntumisesta, vaan hän voi aloittaa lääkärinä ilman uuden luvan hakemista. Kieli poskessa voisin todeta, että tämä kohta uudistuksessa on äärimmäisen käytännöllinen.

Kuuntele, mitä Taneli Minkkinen Keski-Suomen Ely-keskuksesta sanoo työperäisen maahanmuuton uudistuksen ongelmallisuudesta.

Koska uudistuksen voimaantulosta on vasta neljä kuukautta, on liian aikaista tuomita sen olevan epäonnistunut. En kuitenkaan suosittele pidättelemään hengitystä, kun odotamme myönteisiä uutisia vaikutuksista.

Asiantuntijoiden mukaan uudistuksella saadaan Suomesta vähemmän houkutteleva maa työperäisille maahanmuuttajille, eikä työvoimapulaisille aloille siirtymistä helpottavan kohdan odoteta tilannetta parantavan. Pahoin pelkään, että Petteri Orpon hallituksen tekemät työperäisen maahanmuuton uudistukset koituvat vielä Suomen talouskasvun kohtaloksi.