Kirjallisuudessa ja elokuvissa hahmojen tarinoita kirjoitetaan yhä useammin pahisten näkökulmasta. Kirjallisuudentutkija Hanna Samolan mukaan näin syntyy moniulotteisia ja samaistuttavia hahmoja, joiden taustalla voi olla trauma, väärinymmärrys tai rakkaudettomuus.  Juuri nämä elementit lisäävät inhimillisyyttä ja vetoavuutta.

Perinteiset hyvikset jäävät usein yksiulotteisiksi: kauniiksi ja moitteettomiksi, mutta vailla särmää. Pahikset sen sijaan voivat olla kekseliäitä, kilpailuhenkisiä ja ristiriitaisia – ominaisuuksia, jotka tekevät heistä kiinnostavia.

Samola näkee ilmiön osana kulttuurista muutosta, jossa käsityksiä hyvästä ja pahasta arvioidaan uudelleen. Sukupuoliroolit, seksuaalisuudet ja moraaliset normit muovautuvat ajan mukana, ja tämä näkyy myös fiktiivisissä tarinoissa.

– Kukaan ei ole yksiselitteisesti hyvä tai paha, ei fiktion sisällä eikä sen ulkopuolella, Samola kiteyttää.

Kuuntele Hanna Samolan haastattelu alta. Haastattelusta saatavilla myös tekstiversio.