Jos haastateltava kertoo suuresta surusta, toimittaja saattaa herkistyä. Toimittajan ilme tai myötätuntoinen nyökyttely voivat paljastaa sen myös keskustelukumppanille.

Tilanteella voi olla seurauksensa, eikä se ole suinkaan huono asia. Parhaimmillaan seuraus on, että haastateltava tohtii kertoa toimittajalle jotain sellaista, mitä ei kivikasvoiselle toimittajalle olisi kertonut.

Toimittajan työssä on hyötyä inhimillisestä kyvystä tuntea.

Mielikuviin toimittajista ei tosin aina ole välttämättä mahtunut, että toimittajat tekisivät työtään niin, että tunteet ovat siinä apuna. Vuonna 1969 toimittaja ja Sanoman toimittajakoulun rehtori Antero Okkonen listasi Journalisti-lehden edeltäjässä Sanomalehtimiehessä mielikuvia, joita hänen mukaansa liitettiin toimittajiin.

Okkosen mukaan mielikuvat toimittajista olivat 1960-luvun lopulla esimerkiksi sellaisia, että toimittajat ”haistattavat haastateltavalleen paskaa” ja ovat epäkohteliaita.

Meillä toimittajillakin kuitenkin on kyky olla inhimillisiä. Me iloitsemme, pelkäämme ja joskus pahoitamme mielemme. Joskus reagoimme liikaa, ja joskus liian vähän.

Tampereen yliopiston ”Ihmisen kohtaaminen journalismissa” -kurssilla luennoineen toimittaja Sean Ricksin luennolla pohdittiin sitä, että toimittajan ei tarvitse olla kivikasvo.

Tiukka, haastaja, kova. Toimittaja voi olla niitä. Mutta samanaikaisesti yhtä arvokasta on se, että toimittajalla on inhimilliset ja näkyvät tunteet.

***

Toimittajan on jo Journalistin ohjeiden mukaisesti tarkoitus olla kriittinen tietolähteitään kohtaan.

Kriittisyyden kanssa käsi kädessä saa kuitenkin kulkea myös inhimillinen kyky tuntea. Tunteiden merkitys osana journalismia on tunnistettu esimerkiksi tutkimuksessa.

Eräs tuore tutkimus pohti, mikä erottaa toimittajan tekoälystä. Yksi vastaus tähän kysymykseen oli, että eroa tekoälyyn tekee juuri ihmisen kyky tuntea.

Toimittajan työn yhteydessä tämä tarkoittaa sitä, että toimittajan tunnekapasiteetilla voi olla positiivinen vaikutus tiedonkeruuseen sekä tarinankerrontaan. Siis toisen ihmisen kohtaamiseen.

Ihmisen kohtaaminen journalismissa -kurssin luennolla toimittaja Jaakko Keso nosti esille, että me ihmiset teemme jatkuvasti ennakko-oletuksia toisistamme.

Ennakkoluulojen torjumiseen apuna voisi toimia se, että ennakko-oletuksista ja niiden syistä pysyisi tietoisena. Ennen uuden ihmisen kohtaamista toimittaja voisi esimerkiksi miettiä, miksi ajattelee hänestä tietyllä tavalla.

Kun toimittaja kohtaa haastateltavan, tapaamisen keskeinen idea on yleensä keskustella ja toisaalta löytää jutulle hyvä näkökulma. Ennakko-oletusten rikkomisen ohella tähän ihmisen kohtaamisen hetkeen voi olennaisena osana liittyä toimittajan tunne-elämä.

Ricksin pitämältä yliopistoluennolta jäi mieleen lause, että aina ei haastateltaviakaan tarvitse vain haastaa. ”Kill them with kindness” oli hänen viestinsä.

Pieni henkinen erätauko olisi toimittajalle hyväksi. Toimittajalle olisi hyödyllistä heittää kivikasvoinen naamarinsa nurkkaan ja pysyä tietoisena siitä, miksi hänestä jo ennen tapaamista tuntuu, että joku ihminen on tietynlainen.

Mieli ry:n verkkosivuilla todetaan, että tunteilla on tärkeä osa havaintojen tekemisessä, vaikutelmien saamisessa sekä tulkintojen tekemisessä toisista ihmisistä ja ympäristöstä. Tämän lisäksi tunteet ovat mukana kaikessa inhimillisessä toiminnassa yhteisöjä, organisaatioita ja yhteiskuntia myöten.

Nuohan ovat kaikki myös journalistiseen työhön liittyviä elementtejä ja toimintaympäristöjä.

Jokainen toimittaja voisi ainakin itse miettiä, miten omassa työssään ja ihmisiä kohdatessaan hyödyntää tunteitaan. Koska myös tutkimus on todennut tunteet toimittajille hyödyllisiksi, olisi tämä pohdinta kannattavaa.

Toimittajan työhön kuuluu toisinaan taustatilaisuuksia ja keskusteluja, joita ei kaikkia ole tarkoitettu julkisuuteen. Taustakeskusteluiden kohtaamiset ovat silti tärkeä osa journalistin työtä ja luottamuksen rakentamista.

Juuri näissä kohtaamisissa toimittajan tunneaistien pitäisi olla hereillä. Voi olla, että esimerkiksi taustatilaisuuksissa syntynyt luottamussuhde toimittajien ja lähteiden välille rakentuu helpommin, jos toimittaja osaa näyttää olevansa inhimillinen ja luotettava.

Tutkimus suomalaisten päättäjien ja journalistien välisestä vuorovaikutuksesta ja luottamuksen rakentumisesta toteaa otsikossa osuvasti: ”Ihmisiähän tässä kaikki ollaan”.

Päättäjiä oli tutkimuksessa pyydetty erittelemään sitä, miten heidän mielestään suomalainen toimittajakunta on jakautunut. Yksi näistä erittelyn ryhmistä oli ”rivitoimittajien” ryhmä.

Tunteiden ja toimittajien työn kannalta kiinnostavaa juuri tässä ryhmässä oli se, että päättäjät saattoivat kokea rivitoimittajien olevan niin sanotusti ”tunteiden tulkkeja”, joilla on tiedollisia puutteita asiaosaamisessa. Päättäjät kokivat nämä asiat ongelmana yhteistyölle.

Kysymys tunteiden merkityksestä toimittajien työssä saattaa saada vaihtelevia vastauksia. Vastaus riippunee siitä, keneltä ja missä yhteydessä tunteiden merkityksestä kysyy.

Vaikka tunteista on ihmisen kohtaamisessa toimittajalle todistetusti apua, voivat ne myös häiritä työtä. Toimittaja ja tietokirjailija Johanna Vehkoo on Journalisti-lehden artikkelissaan todennut, että tunteista on tullut uudenlainen uutiskriteeri. Toimittajat etsivät toisinaan tunnereaktioita, joita Vehkoon mukaan saatetaan hieman suurennella.

Toisaalta kyse saattaa olla laajemmin koko tästä ajasta, jossa elämme. Vehkoonkin mielestä totuudenjälkeisen ajan sijaan tästä ajasta voisikin kenties puhua tunteiden valtakautena. ”Yhdysvaltain presidenttikin sen kun twiittailee ja hallitsee milloin missäkin tunnemyrskyssä”, Vehkoo toteaa.

***

On lopulta vaikeaa nähdä, että journalistin työn ihmiskohtaamiset eroaisivat suuresti muusta ihmisten välisestä kanssakäymisestä.

Se, että toimittaja tapaa ihmisiä, on samanlaista vuorovaikutusta siinä missä keiden tahansa muidenkin välinen vuorovaikutus. Siihen kuuluvat tunteet ja ennakkoajatukset, inhimillisyys ja toive luottamuksesta. Parhaimmillaan nämä asiat tuovat tapaamisen kaikille osapuolille paremman olon.

Kuten muilla ihmisillä, myös toimittajilla on omia, vaikeitakin, kokemuksia elämästä. Ne kokemukset voivat toimia apuna niissä ihmisen kohtaamisen tilanteissa, joita toimittajalla tulee vastaan työssään.

Tunteiden on nähty olevan osa kaikkea inhimillistä toimintaa. Siksi tunteiden hyödyntäminen journalismissa ei myöskään riipu siitä, minkälaisen ihmisen kanssa toimittaja on keskustelemassa. Samalla olisi hyvä muistaa, että ennakkoluulonsa kannattaa tiedostaa.

Jostain erilaiset mielikuvat toimittajista ovat alun perin päässeet syntymään. Meillä on silti mahdollisuus valita, että monenlaisilla tunteilla, myös esimerkiksi empatialla, on työssämme paikkansa.

Toimittajana on tärkeää tiedostaa tunteiden ja niiden vaikuttavuuden kääntöpuoli. Liiallinen tunteilla mässäily ja niiden vääristely voivat viedä jopa kauemmas ihmisten todellisesta kohtaamisesta.

Me toimittajat emme kuitenkaan ole robotteja tai tekoälyn tuotoksia. Kyky tuntea
on voimavaramme maailmassa, jossa dystooppiset robottivallankumoukset huhuilevat yllämme uhkakuvina.

Yksinkertaistettuna työmme on kohdata ihmisiä, ja siinä inhimillisyydestämme on hyötyä. Pidetään siitä kiinni.

Esseessä on käytetty seuraavia lähteitä (kronologisessa järjestyksessä):

Journalisti-lehden juttu, jossa puhutaan vuoden 1969 Sanomalehtimies-lehdestä. Julkaistu 13.10.2021.

Julkisen sanan neuvosto: Journalistin ohjeet.

Amigo, Laura ja Porlezza, Colin: ”Journalism Will Always Need Journalists.” The Perceiced Impact of AI on Journalism. Tutkimusartikkeli vuodelta 2025.

Mieli ry:n verkkosivujen artikkeli ”Tunteet suuntaavat ajatuksia ja toimintaa”. Viimeksi muokattu 27.8.2021.

Noppari, Elina: ”Ihmisiähän tässä kaikki ollaan” – Suomalaisten päättäjien ja journalistien vuorovaikutus ja luottamuksen rakentumisen käytännöt. Tutkimusartikkeli vuodelta 2010.

Johanna Vehkoon näkökulma-artikkeli Journalisti-lehdessä. Julkaistu 23.3.2018.