Yksi puhelimeni käytetyimmistä sovelluksista on musiikin suoratoistopalvelu Spotify. Kuuntelen musiikkia päivittäin ajankuluksi bussimatkalla ja kotona ruokaa laittaessa. Kappaleet itsessään ovat kuitenkin paljon muutakin kuin ajanvietettä.

Suomenkielinen musiikki on nykyään radion ja suoratoistopalveluiden listojen kärjessä, toisin kuin kymmenen vuotta sitten. Teoston tutkimuksen mukaan vuonna 2024 kaupallisten radiokanavien soitetuimmat listalla oli vain yksi englanninkielinen kappale: Dua Lipan Training season. Sekin vasta kahdeksantena. Kaikki muut listan yhdeksän kappaletta olivat laulettuina suomeksi. Vuonna 2010 vastaavalla listalla englanninkielisiä kappaleita oli yhteensä viisi, joista ensimmäinen oli listalla heti toisena.

Saman ilmiön olen huomannut viime aikoina myös omilla soittolistoillani. Englanninkieliset kappaleet ovat hyviä, ja joskus kuuntelen niitä ihan mielelläni. Tästä huolimatta ne harvoin päätyvät soittolistoilleni pitkäaikaiseen kuunteluun. Niistä yksinkertaisesti puuttuu jotain.

Välillä kappaleen olemassaolon unohtaa ja toisinaan sen taas löytää uudelleen. Erityisen hyvä kappale onkin sellainen, jota ei ole sidottu aikaan.

Suomenkielisissä sanoituksissa kyse on henkilökohtaisuudesta. Joku tietää, miltä minusta tuntuu, ja osaa sanoittaa sen. Mediatutkimuksen professori Tarja Rautiainen-Keskustalon mukaan musiikin henkilökohtaisuus ja merkittävyys ovat suoraan yhteydessä omaan äidinkieleemme. Kun käytämme omaa kieltämme, olemme asian kanssa enemmän tosissamme.

Kuuntele Tampereen yliopiston mediatutkimuksen audiokulttuuriin erikoistuneen professorin Tarja Rautiainen-Keskustalon kommentti ilmiöstä. Voit myös lukea kommentin.

Musiikki on iso osa muistoja. Elämän suurissa ja pienissä hetkissä musiikki on tärkeässä roolissa. Häissä soi hääparin valitsema häävalssi, ja kaveriporukan illanvietossa joukon yhteinen kappale. Tietty kappale on siis helppo liittää tiettyyn tilanteeseen ja samalla tunteeseen. Yhtä lailla tätä musiikkia kuuntelemalla voi vahvistaa muistoja sekä palata näihin hetkiin.

Jyväskylän yliopiston tutkimuksen mukaan erityisesti teini-iässä kuunneltu musiikki jättää tunteisiimme jäljen. Tutkimuksen mukaan koemme teini-iässä kuunnellun musiikin elämämme aikana kaikkein merkityksellisimpänä. Tuossa iässä aivot vasta kehittyvät, ja teini-iän tunnekuohuissa kuunnellut kappaleet jättävät pysyvästi tunnetasolla jäljen.

Tämänkin ilmiön tunnistan omilta soittolistoiltani. Samat kappaleet toistuvat siellä vuosista toiseen. Välillä kappaleen olemassaolon unohtaa ja toisinaan sen taas löytää uudelleen. Erityisen hyvä kappale onkin sellainen, jota ei ole sidottu aikaan.

Teini-iän merkityksestä musiikkimakumme muodostumiseen voi päätellä, että myös vanhempiemme musiikkimaulla on vaikutusta tähän. Toki teininä etsimme omaa suuntaamme, ja otamme pesäeroa vanhemmistamme. Valehtelisin kuitenkin, jos väittäisin, etteivät omien vanhempieni rakastamat Eppu Normaali, Maija Vilkkumaa ja Juice Leskinen olisi jäänyt pysyvästi osaksi omaa musiikkimakuani.

Kun aikaa kuluu ja elämäntilanteet muuttuvat, on sanoituksista mahdollista löytää uusia näkökulmia. Tällöin musiikista löytyy jokin uusi taso ja kappale saa uuden merkityksen tai sen merkityksellisyys kasvaa. Musiikkia peilataan siis omaan elämään ja toisinpäin.

Ei siis ihme, että musiikki ja tunteet kulkevat käsikädessä. Kun tunnen itseni surulliseksi, iloiseksi tai ahdistuneeksi, valitsen kuunnella musiikkia. Musiikilla voin vahvistaa näitä tunteita ja samalla käsitellä niitä.

Juuri siinä onkin musiikin ydin.

Lue lisää aiheesta mediatutkimuksen professori Tarja Rautiainen-Keskustalon pitkässä haastattelussa.