– Olen kyllä todella tyytyväinen palkkaani tällä hetkellä, tokaisi äitini puhuessaan tulevasta työviikosta, – se on sen 3300 pohjapalkka, niin kyllä se on todella riittävä.

Mielestäni ihanan tervettä ja poikkeuksellista todeta mediaanituloistaan, ettei kaipaa enempää. Tämän päivän mediassa esiintyvä rahapuhe tuntuu usein olevan kaikkea muuta.

Maailma on näyttänyt hyvin erilaiselta vanhempieni ollessa nuoria. Työuraa ei ole stressattu tai pohdittu liikaa, ja vakituinen työ on ollut avain turvattuun tulevaisuuteen. Äitini on tästä täydellinen esimerkki monta vuosikymmentä samalla työnantajalla työskennelleenä.

Tuloihin tyytyminen ei ole kuitenkaan trendikästä, sillä menestymisen korostaminen ja ihannointi ovat hiipineet vähitellen mediaan. Sosiologian apulaisprofessori Hanna Kuusela onkin havainnut rikastumisen ja vaurauden esittämisessä merkittävän muutoksen. Menestymisestä kerrotaan yksilötarinoina eikä ihmisten ja yritysten yhteisinä onnistumisina kuten vielä 80-luvulla.

Kuuntele apulaisprofessori Hanna Kuuselan ajatus rahapuheen keskittymisestä menestymiseen. Voit myös lukea kommentin.

Menestymisen tavoittelun näkee helposti somessakin: suosiota keräävät sijoitussisällöt, kuten Sijoituscästi ja Mimmit sijoittaa sekä kuntosaliyrittäjä PT Vatasen kaltaiset miljoonien kerryttäjät. Nuoria kiinnostaa, miten päästä samaan asemaan, ja esimerkiksi taloudellisen riippumattomuuden saavuttamista pidetään kaikille mahdollisena tavoitteena.

Some antaakin kovia paineita luomalla kuvan, että kaikki on vain itsestä kiinni, ja menestymisellä mitataan onnistumistasi ihmisenä. Myös hittikappaleet tuuttaavat korviin jatkuvasti sanoituksia high-life -elämästä, jonka rahoittamiseen tarvitaan tietenkin suuret tulot: ”kalliit autoi, kultakelloi, merkkikenkii…. mitä tulee hyvään elämään”.

Jokaisen ei tarvitse olla miljonääri tai huippuyrityksen omistaja eikä mielestäni edes pyrkiä siihen.

Veropäivä saapui jälleen ja eniten tienanneet suomalaiset ovat selvillä. Koska rajana näkyvään tarkasteluun on 120 000 euron ansio- ja pääomatulot, keskitytään veropäivänäkin suurituloisiin. Ennestään päivä on synnyttänyt kateuden tunnetta, nyt sitä voidaan pitää inspiraation lähteenä. Mitä verokoneen nimet ovat tehneet oikein, millä aloilla tämä kaikki on mahdollista?

Äitini uran alkaessa työmarkkinat ovat olleet hyvin toisenlaisessa tilanteessa kuin nyt. Nykyään monella alalla vakituisen työsuhteen saaminen on puhdas mahdottomuus tai monien pätkäsuhteiden palkinto. ”Valmistumme työttömiksi” -lausahduksia kuuluu opiskelijakavereiden suusta. Samalla professorit puhuvat siitä, miten tekoäly korvaa kaikkien työt.

Nykyajan prekariaatin elämässä työsuhteiden epävarmuus aiheuttaa horisontittomuuutta. On vaikea suunnitella tapaamisia, saati omistaa asuntoa tai perustaa perhettä, kun työsuhde ei tuo turvaa vakinaisuudellaan. Tällainen työllisyyden ahdinko ajaa varmasti etsimään vakaampia riittäviä tuloja. Se onkin ymmärrettävää, mutta todellisuuden tajua on vaikea välillä säilyttää somesisältöjä imiessä.

Ei ole väärin haluta pärjätä taloudellisesti hyvin, mutta onko kohtuus unohtunut? Jokaisen ei tarvitse olla miljonääri tai huippuyrityksen omistaja eikä mielestäni edes pyrkiä siihen.

Hanna Kuusela kertoo menestymispuheesta lisää pitkässä haastattelussa.

Jutussa on käytetty lähteenä teosta Työ elää – Murroksia, trendejä ja muutoksen suuntia Suomessa (Tuija Koivunen, Markku Sippola & Harri Melin)