Lihateollisuus on ala, joka syö itseään, toteaa vastuullisuusasiantuntija ja tietokirjailija Pavel Tahkovuori.

Hänen mukaansa lihateollisuus on taloutta, jossa voittaa voivat ainoastaan yrityksen johtaja, sijoittajat ja osakkeenomistajat.

– Kirjaimellisesti kaikki muut häviävät. Siinä tuhotaan planeettaa ja se on lyhytnäköisesti toimiva bisnesmalli, jossa ei huomioida eettisyyttä ja vastuullisuutta lainkaan.

Ilmastonmuutos ja muuttuva maailma ovat Tahkovuoren perustelut sille, että lihateollisuus ei ole ekonomisesti kestävä bisnesmuoto.

– Ei ole taloudellisesti järkevää olla nykyisessä status quossa, että kyllä ihmiset tulevat syömään lihaa aina. Jos miettii yrityksen tulevaisuutta ja tulevia sukupolvia, lihatuotanto ei ole taloudellisesti kestävää.

Tarkoituksena ei ole kuitenkaan vastustaa maataloutta tai tukea vastakkainasettelua.

– On tärkeä huomioida, että esimerkiksi turkistarhoja kritisoivat ihmiset eivät vastusta yrittäjyyttä tai vaatetuotantoa, vaan epäeettisiä ja epäekologisia tuotantotapoja. Samalla tavoin itse rakastan Suomen maataloutta, vaikka kritisoin lihateollisuutta.

Ovet auki mainonnalle

Ennen vastuullisuusasiantuntijana toimimista Tahkovuori työskenteli viisi vuotta lihan markkinoinnin parissa.

Mieleenpainuvinta työssä oli sellaisten mielikuvien markkinointi, jotka eivät välttämättä ole totta.

– On sellainen sanonta, että haluatko kuulla totuuden vai jotakin kaunista. Mainoksissa kerrotaan se kaunis ja kiva. Liha on kotimaista, perhetilalta ja vastuullista. Mutta kun lähdetään tarkemmin purkamaan, kotimaisuus ei ole synonyymi ekologisuudelle tai vastuullisuudelle.

Karua tai graafista kuvaa lihateollisuudesta näkee suhteellisen harvoin mainostenkaan ulkopuolella.

Iltalehti teki 2025 marraskuussa jutun teurastamovierailusta. Suurin osa lihafirmoista jätti kokonaan vastaamatta tai kieltäytyi, vedoten muun muassa elintarviketurvallisuuteen, eläinten hyvinvointiin ja kielteisen julkisuuden pelkoon.

Myös Moreenimedia yritti tavoittaa lihafirmoja kommentoimaan lihateollisuuden kestävyyttä, mutta vastausta ei koskaan tullut.

– Isommat firmat ajattelevat, että mitä vähemmän kuluttajat tietävät, sitä enemmän he haluavat ostaa heidän tuotteitaan. Se johtuu siitä, että eläinten teurastaminen ei ole miellyttävää katsottavaa, Tahkovuori kiteyttää.

Hän näkee firman maineen ja sitä kautta myynnin ylläpidon pääsyyksi teurastamovierailujen kielloille.

– Mitä hyötyä firmalle tai tilallisille on, että he eivät voi olla päättämässä siitä, mitä siitä kirjoitetaan. Jos menee vaikkapa broileritilalle ja kertoo, että siellä oli ahdasta, linnut vaikuttivat stressaantuneilta ja eivät yllä juomakippoihin, niin sehän on huonoksi bisnekselle.

Turvallisuus ei ole Tahkovuoren mukaan este teurastamovierailuille.

– On totta, että sinne ei voi noin vain mennä verkkareissa tuomaan pöpöjä. Mutta kyllä sinne voi elintarviketurvallisesti mennä toimittaja tai tutkija. Kuvataanhan siellä mainoksiakin, jolloin paikalla on mainostiimi.

Ei kyse pelkästä rahasta

Tampereen yliopiston tuotantotalouden professori Leena Aarikka-Stenroos tuo esille, ettei lihatuotanto yksinään pidä yllä siihen liitettyjä kestävyyden ongelmia. Myös kuluttajilla on vastuu.

– Teollisuus ja kulutus ovat pari. On hyvä suunnata kriittinen katse myös kuluttajaan ja kysyä, miksi ostat ja syöt lihaa.

Lihateollisuus ei Aarikka-Stenroosin mukaan voi koskaan olla täysin kestävää.

– Tuotanto voi olla enemmän tai vähemmän kestävää, mutta jos olen rehellinen, niin eihän lihateollisuus voi olla samaan aikaan ekologisesti ympäristöä ja muita lajeja huomioiva ja kestävää liiketoimintaa. Siinähän massatuotetaan lihaa muilla lajeilla.

Aarikka-Stenroos kuvailee kestävää kehitystä kolmiona, jossa tasapainotellaan ekonomisen, ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden välillä. Lihatuotannossa ei ole mahdollista keskittyä vain yhteen osa-alueeseen.

Myöskään Tahkovuoren mielestä lihateollisuuden kestävyydestä puhuttaessa ei ole mahdollista keskittyä vain talouden näkökulmaan.

– Planeettamme ei ole ehtymätön kasvien ja eläinten kultakaivos. Samalla on tietenkin väliä, miten yritykset kohtelevat työntekijöitään.

Muutokseen valmistautuminen

Emme enää ymmärrä, mistä liha tulee, toteaa Aarikka-Stenroos.

– Meidän ei tarvitse välittää, eikä aina edes osata välittää. Ymmärrys vaikuttaa siihen, kuinka huolettomasti lihatuotteita ostetaan.

Tietoisuus lihateollisuudesta vaikuttaa osan kulutuskäyttäytymiseen. Prosessi on kuitenkin hidas.

– Muutokset eivät tapahdu parissa vuodessa. Kun kasvisproteiini tulee markkinoille, se ei tarkoita, ettei kukaan enää osta jauhelihaa. Ihmisten käyttäytymiseen kytköksissä olevat muutokset kestävät vuosikymmeniä.

Lihayritysten tulisi kuitenkin Aarikka-Stenroosin mukaan valmistautua muutokseen tulevaisuudessa.

– Lihatuottajien täytyy ennemmin tai myöhemmin miettiä, haluavatko esimerkiksi toimia lihan massatuotannon parissa. Yritysten pitää todella pitkällä aikavälillä miettiä strategioita.

Aarikka-Stenroos ei usko lihan katoavan ruokakauppojen hyllyiltä kokonaan, mutta uskoo sen kulutuksen vähenevän. Samalla hän uskoo kasvisproteiinien kysynnän nousevan.

Tahkovuori kertoo toivovansa, että Suomi voisi olla edelläkävijä ruoantuotantojärjestelmän muutoksessa. Käytännössä tämä tarkoittaisi siirtymistä entistä enemmän kasvipohjaiseen ruoantuotantoon.

Jos kasveja ei kasvatettaisi teuraseläinten ruoaksi, vaan suoraan ihmisille, globaalilla tasolla tarvittaisiin 75 % vähemmän peltopinta-alaa. Suomen kohdalla peltopinta-alaa tarvittaisiin puolet vähemmän kuin nyt, selviää Luonnonvarakeskuksen selvityksestä.

Tähän ajatukseen on esitetty myös vasta-argumentteja suomalaisen maatalouden näkökulmasta. Suomen olosuhteissa on käytännön tasolla haastavaa kasvattaa kasveja ihmisten ravinnoksi. Luonnonvarakeskus tuo kuitenkin esille, että Suomen talousmetsissä taas on runsaasti ihmiselle syötäväksi kelpaavia kasvilajeja.

Tahkovuoren kanta on selkeä.

– Osa pinta-alasta voitaisiin metsittää ja osa käyttää vientiin. Suomi voisi keskittyä kasvipohjaisten tuotteiden prosessointiin ja vientiin sen sijaan, että viemme sianlihaa Aasiaan. Voisi keskittyä uudenlaiseen ruokajärjestelmään, koska siihen suuntaan olemme joka tapauksessa menossa.