“Liityin vihreisiin aikoinaan pitkälti ihmisoikeuksien takia. Vihreät oli silloin jykevä ja uskottava ihmisoikeuspuolue. Nyt se ei sitä ole”, Tuomo Kondie kirjoitti Instagram-tilillään viime vuoden elokuussa.

Suorasanaisessa julkaisussa hän sätti sekä puolueen politiikkaa että sen toimintakulttuuria. Vihreissä oloa Kondie vertasi väkivaltaiseen parisuhteeseen: “Sanotaan yhtä ja tehdään täysin toista, ja tästä huomauttamiseen reagoidaan valehtelulla, hiljaisuudella, passiivis-aggressiivisuudella tai suoralla aggressiolla.”

– Se oli tietoinen etikettirike, Kondie kertoo päätöksestään arvostella puoluettaan julkisesti.

Kondiella on takana kymmenen vuotta vihreissä. Hän on ollut paikallisjärjestöjen hallituksissa ja istunut vihreiden poliittisista kannoista päättävässä puoluevaltuustossa.

Arvojen lisäksi Kondien veti aikanaan vihreisiin avoin keskustelukulttuuri. Puoluevalintaansa pohtiessaan hän luki Osmo Soninvaaran kirjan Vihreä politiikka, jossa kerrottiin puolueen sisällä parhaimman argumentin voittavan.

Todellisuus ei ole kuitenkaan aina vastannut ihannetta. Kondien mukaan hänen julkisen ulostulonsa taustalla on se, että sisäistä kritiikkiä ei suostuta kuuntelemaan.

Tyytymättömyyttä puolueen johtoon

Kondien julkaisu herätti huomiota etenkin puolueen sisällä. Kaksi viikkoa myöhemmin Kondie kirjoitti Instagramissa olevansa “jonkinlaisen myrskyn silmässä” ja saaneensa “paljon ryöpytystä puoluejohtoa ja eduskuntaryhmää myöten”.

Tukeakin on tullut.

– Samalla lailla ajattelevia on puolueessa aika paljon. Toki nykyään vähemmän, Kondie sanoo.

Viime vuosina puolueesta on lähtenyt kymmeniä Kondien tuttavia. Lukumäärää merkittävämpää on se, millaisia ihmisiä on lähtenyt: pitkäaikaisia aktiiveja, kunnanvaltuutettuja, puolueen entisiä työntekijöitä.

Erojen taustalla on erityisesti tyytymättömyys puheenjohtaja Sofia Virtaa kohtaan. Kondien mukaan Virta on rakentanut kuplan ympärilleen ja ohittaa puolueen kannat päätöksenteossaan. Varsinkin Virran päätös kieltäytyä kannattamasta Israelin kanssa tehdyn asekaupan peruuttamista on aiheuttanut arvostelua puolueen sisällä.

Raja-aita ja jalkaväkimiinat

Kondie on karjalaisaktivisti, ja vähemmistöjen oikeudet ovat lähellä hänen sydäntään. Itärajalla asuvan Kondien lähipiiriin kuuluu myös paljon suomenvenäläisiä. Kondie kertoo puolueesta vieraantumisensa alkaneen siitä, kun vihreät tukivat viime hallituksessa raja-aidan pystyttämistä Suomen ja Venäjän välille. Hänen mukaansa se vaikuttaa negatiivisesti kymmenien tuhansien suomalaisten perheiden elämään.

– Ystäväni miettivät, saako töissä itkeä, kun ahdistaa niin paljon se, että lapset eivät saa nähdä omia isovanhempiaan, Kondie sanoo.

Kondie kertoo ymmärtävänsä sen, että hallituksessa puolue joutui tekemään kompromisseja. Sitä hän ei ymmärrä, miksi vihreät ovat oppositiossa äänestäneet Ottawan sopimuksesta irtautumisen puolesta. Päätös mahdollistaa miinojen sijoittamisen itärajalle sodan syttyessä.

– On hankala tukea puoluetta, joka kohtelee minun läheisiäni valtion vihollisina ja haluaa laittaa jalkaväkimiinoja minun takapihalleni, Kondie sanoo.

Tulevaisuus on auki

Kondie on jatkanut vihreiden julkista arvostelua, usein rajuin sanakääntein. Tästä huolimatta hänellä ei ole aikomusta erota puolueesta.

Kondie painottaa, että hänen arvostelunsa kohdistuu puoluejohtoon ja eduskuntaryhmään. Omaan paikallisjärjestöönsä, Joensuun vihreisiin, hän on erittäin tyytyväinen.

Hän ei myöskään usko vihreiden nykytilan olevan välttämättä ikuinen.

– Puoluetoimintaa pitää ajatella pitkäjänteisesti. Minulla on aikaa odotella, Kondie sanoo.

Seuraavan puoluekokouksen hän aikoo kuitenkin jättää väliin.