Laihuusihanne on tehnyt paluun, ja ainakin oman kokemukseni mukaan se näkyy nyt voimakkaammin kuin koskaan. Jo 1990-luvulta tuttu laihuusihanne on nostanut päätään nyt pari vuotta. Silloin trendi levisi perinteisen median kautta ihmisten tietoisuuteen, kun taas nykyään ihanne leviää paljon nopeammin ja isommalle yleisölle sosiaalisen median avulla.
Olen itse nuori nainen, joka viettää paljon aikaa sosiaalisen median syövereissä. Muistan selkeästi ensimmäisen kerran, kun Tiktok-sovelluksessa vastaan tuli video, jossa minua verrattiin koiraan, sillä olin palkinnut itseäni karkilla rankan kouluviikon jälkeen. En jäänyt miettimään asiaa liikaa heti videon jälkeen, vaan jatkoin selaamista. Myöhemmin samana iltana etusivulleni tuli lisää sisältöä, jotka tuntuivat hyökkäyksiltä elämäntapojani kohtaan. Silloin huomasin myös tietyn hashtagin, skinnytok.
Skinnytok on Tiktokissa ilmennyt hashtag ja ilmiö, jossa ihmiset kannustavat muita painonpudotukseen. Tämä ei välttämättä kuulosta kovin haitalliselta, mutta sisällöntuottajien käyttämät keinot voivat aiheuttaa haittaa. Skinnytokissa puhutaan paljon toksisesta motivaatiosta. Sisällöntuottajat antavat toksista motivaatiota vertaamalla ihmisiä esimerkiksi koiriin tai sanomalla ”Eat big be big, eat small be small” (syö isosti ole iso, syö pienesti ole pieni). Tämän tyyppinen toksinen motivaatio nähdään skinnytokin keskeisenä ongelmana.
Kehonkuvaan liittyvät paineet eivät ole uusi ilmiö, mutta sosiaalinen media on antanut niille uudenlaisen alustan.
Tämän päivän sosiaalisen median algoritmit ovat niin vahvoja, ettei käyttäjän edes tarvitse reagoida näkemäänsä videoon. Sovellukselle riittää tieto iästä ja sukupuolesta, jotta se voi syöttää tietynlaista sisältöä. Jos taas käyttäjä tykkää tai kommentoi videota, kertoo se algoritmeille, että kyseinen sisältö kiinnostaa. Vain videon katsominen loppuun viestii algoritmeille siitä, että viihdyt sisällön parissa, vaikka niin ei olisi. Skinnytok-sisältö herättää monenlaisia tunteita, mikä pitää katsojan sisällön parissa. Laihuuteen keskittyvä sisältö voi vaikuttaa siihen, miten nuori nainen suhtautuu omaan kehoonsa.
Laihuutta ihannoiva sisältö tavoittaa sosiaalisessa mediassa algoritmien ansiosta laajemman yleisön kuin 1990-luvulla levinnyt laihuusihanne. Mediatutkimuksen tutkijatohtori Ida Roivaisen mukaan perinteisellä medialla on ennen ollut suurin vaikutus tämän kaltaisen trendin leviämiseen, kun taas nykyään sosiaalinen media kantaa päävastuun ja perinteinen media raportoi sosiaalisessa mediassa olevasta sisällöstä.
Kuuntele, miten mediatutkija Ida Roivainen kertoo eri medioiden vaikutuksesta laihuustrendiin. Voit myös lukea kommentin.
Kun 1990-luvulla yhteiskunnassa vallitsi selvä laihuusihanne, levisi se pitkälti perinteisen median kautta. Lehdet antoivat paljon tilaa julkisuuden henkilöille, jotka olivat laihoja ja kertoivat siitä. Mediassa puhuttiin paljon heroin chic -estetiikasta, johon liitetään usein yksi henkilö, Kate Moss. Hän on yhä ajankohtainen kuuluisan mantransa takia, ”nothing tastes as good as skinny feels”, eli mikään ei maistu niin hyvältä kuin miltä laihuus tuntuu. Moss on itse julkisuudessa kertonut katuvansa sanojaan, mutta mantra on myöhemmin alkanut elää omaa elämäänsä sosiaalisessa mediassa. Esimerkki ilmentää, miten nopeasti ja laajalle yleisölle sisältö leviää sosiaalisessa mediassa.
EU:n päätöksestä Tiktokista ei enää löydy sisältöä skinnytok-hakusanalla. Näytölle tulee vain teksti siitä, ettei ole yksin, ja Syömishäiriöliiton puhelinnumero, johon voi soittaa tarvittaessa. Tällaiset päätökset ovat linjassa tutkimuksessa esiin nostetun kehityksen kanssa: sosiaalisen median vaikutusta kehonkuvaan on pyritty vähentämään. Mutta vaikka kyseinen hashtag on poistettu, voi käyttäjä löytää samankaltaista sisältöä helposti esimerkiksi vaihtamalla yhden kirjaimen hakusanasta.
Kehonkuvaan liittyvät paineet eivät ole uusi ilmiö, mutta sosiaalinen media on antanut niille uudenlaisen alustan. Tämän kanavan kautta ilmiö on levinnyt yhä nuoremmalle ja suuremmalle yleisölle. Skinnytok hävisi hakutuloksista, mutta ilmiö ei ole kadonnut mihinkään.
Asiantuntija Ida Roivainen kertoo asiasta myös pitkässä haastattelussa.