Mikä on journalistin suurin haaste muuttuvassa mediaympäristössä?
Sanoisin, että suurin haaste on löytää tasapaino median ja yleisön välillä. Kysymys on siitä, kuinka paljon toimittaja haluaa olla vuorovaikutuksessa yleisön kanssa ja toisaalta myös se, minkälainen vuorovaikutus sopii juuri kyseiselle medialle parhaitan. Siihen ei ole yhtä ainoaa oikeaa reseptiä jokaiselle toimitukselle, vaan on löydettävä toimintamalli, joka sopii juuri kyseiselle journalismille ja sen yleisöille.
Monilla journalistisilla strart up -yrityksillä on alusta asti hyvin erilainen suhde yleisöihin kuin esimerkiksi perinteisillä toimituksilla, jotka ovat toimineet 20 vuotta. Yleisön ja toimittajan välinen vuorovaikutus on räätälöitävällä tietylle medialle sopivaksi, ja se on suuri haaste.
Kuinka yleisöt ja niiden roolit ovat muuttuneet viimeisten kymmenen vuoden aikana?
Tutkijoille on järkevää yhdistää yleisön muutokset mediaympäristön muutokseen. Perinteisesti journalismi on toiminut ainoastaan massamedian ehdoilla, mutta nykyään näemme hyvin erilaista journalismin kuluttamista sosiaalisen median ympärillä. Erilaisessa mediaympäristössä on tapahtunut muutoksia journalistien ja yleisöjen välisessä kanssakäymisessä. Yleisöt lähestyvät toimituksia eri alustoilla ja kanavilla, toimittajien lähestyminen on arkipäiväystynyt ja lukijapalautteen määrä on lisääntynyt huomattavasti. Aiemmin ei ollut yleistä kirjoittaa kirjeitä tai soittaa toimituksiin.
Kyse on palautteen määrästä, mutta myös laadusta. Uutisaiheiden keskustelua käydään medioiden kommenttipalstoilla, joissa pitää ottaa huomioon, millaista keskustelu niillä on. Toimittajien tekemän tarkkailun, vuorovaikutuksen ja hallinnan määrä koskien yleisöjä on kasvanut dramaattisesti.
Odottaako yleisö nykyään enemmän osallistumista toimittajilta?
Se riippuu mediasta. Eräässä tutkimuksessani tutkittiin erilaisten medioiden yleisöjen roolia. Erään hyvin perinteisen tv-kanavan uutisohjelman yleisö ei odottanut toimittajilta dialogia yleisön kanssa. Yleisön mielestä toimittajan ammatillinen tehtävä on toimittaa uutiset mahdollisimman nopeasti ja objektiivisesti.
Muissa medioissa, esimerkiksi sellaisilla uutissivustoilla joilla käsitellään poliittisia aiheita, on erilainen yleisö. Kyseessä saattaa olla täysin sama henkilö, joka katsoo television uutisohjelmaa, mutta hänen roolinsa uutissivuston yleisönä on erilainen. Hänellä on erilaiset odotukset toimittajan ja yleisön välisestä dialogista.
Mitä toimittajat voisivat oppia yleisöltä?
Tietysti paljon. Kun kysyn toimittajilta, minkälaiset lukijapalautteet he kokevat hyödyllisiksi, heidän vastauksissaan korostuvat journalistiset näkökulmat. Hyödylliseksi koetaan palautteet, jotka kohdistuvat esimerkiksi jutun virheisiin, jonka toimittaja voi korjata. He myös arvostavat sitä, jos he saavat palautetta asiantuntijoilta, jotka tietävät asiasta enemmän kuin he. Lisäksi he arvostavat palautetta, jossa ihminen tulee esille tavalla, jota he voivat käyttää esimerkkinä jutussaan ja saada heidän äänensä kuuluviin. Yleensä he siis arvostavat palautetta, jota he voivat käyttää suoraan journalistisiin tarkoituksiin.
Mielestäni kuitenkin toimittajat voisivat oppia paljon yleisöltä myös itsetutkiskelun näkökulmasta ja siite, mikä saa yleisön kuluttamaan heidän tekemäänsä journalismia. Toimittajilla on yleensä hyvin tietty mediakeskeinen kuva yleisöstä, mutta yleisö käyttää myös eri medioita ja on niiden yleisöä. Toimittajat unohtavat sen usein, mutta se voisi olla hyvä itsetutkiselun väline.
Mielenkiintoista olisi myös, jos toimittajat, yleisöt ja tutkijat kehittävät jotain yhdessä, mutta se ei ole tai voi olla päivittäistä journalismia. Sanoisin, että yleisön takana on hyvin erilaisia yksilöitä eri tarpeineen ja tapoineen.
Wiebke Loosen puhui Verkkokerronnan päivässä Tampereen yliopistolla 23.3.2018. Lue muiden puhujien haastattelut tästä. Loosenin puhe videolla.