Olen kova penkkiurheilija. Kuten niin monelle ihmiselle, minullekin urheilun katsominen edustaa hetkellistä arjesta irtaantumista. Tai niin olin pitkään kuvitellut.

Viisi vuotta sitten Brasilian MM-kisojen yhteydessä havahduin ensimmäistä kertaa urheilun epäoikeudenmukaisuuteen. Mahtavien stadioneiden kontrasti köyhään favelaan oli järjetön.

Urheilukisoja on kuitenkin aina järjestetty kyseenalaisissa paikossa. Jonkun mielestä oli hyvä idea pitää olympialaiset natsi-Saksassa. Raha ja oma etu määrittelevät päätöksiä, rehellisyys sikseen.

Moreenimedian jalkapallofaneille tekemässä kyselyssä lähes 85 prosenttia vastaajista kokee lajin sisältävän eettisiä ongelmia. Vain kolmasosa vastanneista kuitenkaan kokee asian vaikuttavan omaan seuraamiseensa. Minäkään en ole muuttanut urheilun kuluttamistani.

Miksi me urheilua seuraavat emme sitten toimi? Vastaus on ainakin omalla kohdallani itsekäs. Haluan nähdä pelit ja tuntea MM-kisojen fiiliksen. Jalkapallo on mahtavaa. Toki fanienkin pitää nousta esiin. En matkustaisi Qatariin tai ostaisi fanitavaraa. Voi olla, että pesen käteni juuri silloin, kun minun pitäisi toimia ongelmien eteen. Mutta tahdon nähdä ottelut.

Tutkija Sami Kolamon mukaan fanien lisäksi median ja sponsoreiden toiminnan tulee muuttua, jos Qatarin kisoja halutaan boikotoida. Suurimman vastuun pitäisikin olla niillä, joilla on valta.

Ylikansallisten yritysten tulisi pohtia tarkkaan, haluavatko ne limupulloillaan tai hampurilaisillaan tukea ihmisoikeuksien rikkomista. Yle voisi jättää kisat lähettämättä. Se olisi radikaalia, mutta mahdollista.

Mitä suomalaiset jalkapallofanit ajattelevat Qatarin kisoista ja jalkapallon eettisyydestä? Lue tutkiva uutinen.