Joidenkin lajien luonnollinen ympäristö on tundra, toisten viidakko. Ihmislaji viihtyy kuplissa.

Mielemme on ohjelmoitu niin, että pyrimme luontaisesti ylläpitämään käsitystämme todellisuudesta. Kiinnitämme helpommin huomiota havaintoihin, jotka tukevat omia näkemyksiämme, jotta emme joutuisi kyseenalaistamaan ajatteluamme. Koetamme pitää kuplan ehjänä. Nykymaailmassa kuplia luovat mielten ohella sosiaalisen median algoritmit, jotka noukkivat käyttäjän näkyviin etupäässä muiden samanmielisten aatteita.

Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että ajatustenvaihtomme yhteiskunnallisista aiheista on usein kaukana keskustelusta. Myös journalismilla on taipumus vastakkainasettelujen korostamiseen – onhan eräs lajityypillinen piirteemme myös viehtymys draamaan. Sopuisaa yhteiseloa tavoitellessa yhtälö ei kuitenkaan ole järin toimiva, mihin myös journalistit ovat havahtuneet. Vastavetona on syntynyt sovittelujournalismiksi nimetty liike. Yliopistotutkija Laura Ahva Tampereen yliopistosta linjasi Journalismin iltapäivässä sen tarkoittavan journalismia, jossa pyritään jännitteen luomisen sijasta sen lievittämiseen.

Voidaan kysyä, tuleeko journalismin todella tähdätä sovittelevuuteen, kun yleisöä selvästi kiehtoo draama. Vastaavasti voidaan kysyä, millä muullakaan keinoin ihmiset saataisiin ymmärtämään myös vastapuolta. Vaikka sovittelevat jutut eivät ole niitä suurimpia yleisömenestyksiä, tulee niitä silti kirjoittaa. Kuplia kun harvemmin puhkotaan sisältäpäin.