Autismikirjoon lukeutuvia ihmisiä kuvataan valkokankailla ja kirjojen sivuilla harvakseltaan. Autismiliiton kokemusasiantuntija Ilkka Nygrén, 34, kokee, että esimerkiksi tv-sarjojen hahmoja on vasta hiljattain ruvettu nimeämään autisteiksi, vaikka autismiin viittaavia hahmoja on ollut esillä jo kauan.

– Kautta historian on ollut hahmoja, joiden voi rivien välistä lukea olevan autistisia, mutta konkreettisesti autistiksi nimettyjä hahmoja on ruvennut näkymään populaarikulttuurissa vasta hiljattain.

Moreenimedia toteutti Facebookin Aspergerin syndrooma ja autismin kirjo -ryhmässä kyselyn, johon vastanneista noin 90 prosenttia oli sitä mieltä, ettei populaarikulttuurissa ole kuvattu tarpeeksi autismikirjon ihmisiä.

Kärjistetyt hahmot ovat harvoin samaistuttavia

Autismikirjon ihmisiä esitetään paitsi liian vähän, myös harkitsemattomasti. Vastanneista lähes 85 prosenttia koki populaarikulttuurin autistihahmot liian stereotyyppisiksi ja vain 5 prosenttia koki populaarikulttuurin esitykset riittävän monipuolisiksi.

Nygrénin mukaan stereotypiat ovat pakollinen tapa käsitellä autismia, koska liian tavallisessa hahmossa ei ole populaarikulttuurin näkökulmasta katsoen mitään kiinnostavaa – on siis pakko kärjistää.

Vallalla on kaksi stereotypiaa. Ensimmäisessä autisti esitetään hyvin passiivisena toiminnan kohteena: yksilön toimintakyky on rajoittunut ja hän tarvitsee avustajaa arjen askareisiin. Toinen ääripää on se, että autisti on Sherlock Holmesin tapaan menestynyt ja huippuälykäs, mutta väärinymmärretty sosiaalisesti kömpelö henkilö.

– Näiden ääripäiden väliltä pitäisi valita, kumpaan samaistuu. Koska en itse sijoitu kumpaankaan lokeroon, minun on todella vaikea löytää samaistumispintaa, Nygrén harmittelee.

Populaarikulttuurin katsantotapa kaipaa laajennusta

Populaarikulttuurin välittämä kuva näkyy ihmisten asenteissa. 82 prosenttia kyselyyn vastanneista on kohdannut ennakkoluuloja esimerkiksi töissä tai opinnoissa. Autismikirjoa tutkineen tutkijatohtori Henri Pesosen mukaan yleisölle välitetty yksipuolinen kuva voi vaikeuttaa sitä, että kirjolla oleva voi kokea olevansa hyväksytty ja olla oma itsensä. Näkökulman pitäisi olla paljon laajempi – onhan kyse kirjosta, jonka sisään mahtuu paljon.

Kyselyssä nousikin esille toive yksilöllisten tarinoiden esiin tuomisesta. Pesosen mielestä olisi tärkeä saada useita erilaisia ääniä kertomaan omaa tarinaansa.

– Usein median ammattilaiset tekevät työtään pelkästään omien linssiensä läpi, joten vähemmistöjen edustusta pitäisi olla entistä enemmän.

Myös Nygrén kokee tarvetta monipuolisemmille kuvauksille. Koska autistit esitetään usein jotenkin apua tarvitsevina, syntyy oletus, että kaikilla autisteilla on vaikeuksia elämässä. Nygrén toteaa, että tällaisten ennakkoluulojen takia muiden on vaikea ymmärtää sitä, jos autisti onkin ihan tavallinen.

Ihminen, joka on pärjännyt elämässään autismista huolimatta, ei ole mielenkiintoinen eikä siten sovi esitettäväksi populaarikulttuuriin. On ainainen vääristymä, että ainoastaan räikeimmät tapaukset näkyvät.

Ilkka Nygrén

Vaikka viihdeteollisuuden luomaa kuvaa autismista tuleekin monipuolistaa, Nygrén painottaa, että ihminen on paljon muutakin kuin diagnoosinsa.

– Autismi pitäisi esitellä lisäpiirteenä eikä ensisijaisena yksilöä määrittävänä tekijänä. Mä olen sosiaalialalla työskentelevä 34-vuotias mies, joka tykkää kokkailla kotona – ja sen lisäksi mulla on autismi, Nygrén tuumaa.

Lue toimittajan kommentti täältä