Ilmastonmuutosta ei voi enää kieltää tekemättä itsestään narria. Mittakaavaltaan valtavaa ongelmaa on kuitenkin pilkottava pienempiin syiden ja seurausten palasiin sen ymmärtämiseksi. Tässä pilkkomisvaiheessa konsensus eri toimijoiden kesken usein järkkyy. Etenkin maa- ja karjatalouden rooli ilmastonmuutoksessa on tulenarka keskustelunaihe ja jakaa ihmisiä eri leireihin.

Hyvän sään aikana -kirjan kirjoittajaryhmään kuulunut Alma Onali luennoi ilmastonmuutoksesta Journalismin iltapäivässä. Luennon jälkeen kurssitoverini totesi minulle, ettei ole samaa mieltä kaikista luennoilla käsitellyistä asioista. Huomasin järkyttyneeni siitä, miten kiistattomilta vaikuttavista ilmastonmuutoksen tekijöistä voi olla ”eri mieltä”. Reaktioni myötä havahduin siihen, kuinka voimakkaita ennakkokäsityksiä minulla on omien vakaumuksieni ja kansalaisaktivismini pohjalta.

Vegaanivinoumani on objektiivisen journalismin kannalta ongelmallinen. Jos olen vahvasti sitä mieltä, että karjatalous on yksi suurimpia ilmastonmuutoksen vauhdittajia, voinko tehdä aiheesta varteenotettavaa journalismia?

Jos jutut tehdään tiukasti faktapohjalta ja sortumatta vauhkoamiseen, toimittajan omat näkemykset eivät ole ilmastonmuutoksen kaltaisen kriisin käsittelyssä ongelma. Aktivismi ja journalismi voivat toimia rinta rinnan. On radikaalien muutosten aika, kuten Onali puheenvuorossaan julisti. Radikaalit muutokset vaativat myös ravistelevaa journalismia.