Isä soittaa, mutta lapsi laittaa puhelimen pois.

Hän ei halua puhua juuri nyt. Kotiin tullessa ehditään vikkelästi moikata vanhempia, mutta pian ollaan taas turvallisesti omassa huoneessa. Ovet tiukasti säpissä tietenkin. Olisi inhimillistä sanoa jotakin, mutta entä jos sanat ovat vääriä?

Elisan Pidetään yhtä -kampanjan mainos on herättänyt katsojissa paljon tunteita. Mainos välittää viestin siitä, kuinka sanat jäävät sanomatta, mutta silti vanhempaa tarvitaan hädän iskiessä.

Lapset tarvitsevat aikaa vanhempiensa kanssa, mutta suomalaiselle tyypillinen hiljaisuus astuu kanssakäymisen väliin. Kumpikaan osapuoli ei osaa puhua toisilleen, ja silloin keskustelemisesta itsessään tulee tabu. Tabu tarkoittaa tongan kielellä kiellettyä tai pyhää.

Ehkä lasten mielestä erehtyväisyys vanhempien edessä on kiellettyä. Arjen asioista vaikeneminen on helpompi vaihtoehto.

Ylen kyselytutkimuksessa suomalaisten tabuiksi nousevat raha, seksi, mielenterveys ja tunteet. Niin tärkeitä aiheita kuin ne ovatkin, niistä vaietaan. Mitä henkilökohtaisempi aihe on, sitä vaikeammaksi puhuminen muuttuu. Suut pysyvät visusti kiinni, menipä hyvin tai huonosti: läheisille ei kerrota päihdeongelmasta tai edes rakastumisesta.

Mitä vähemmän asioita jaetaan, sitä vaikeampi on kuvitella, että läheiset olisivat oikeasti läsnä. Yhteyden puuttuminen luo yksinäisyyttä, kun oman suojakuoren varjossa tuntuu turvalliselta värjötellä. Suomalainen on ottanut itsensä suojelemisen ja sosiaaliset normit hieman liian kirjaimellisesti.

Silloin jurottajat voivat yhä pysyä mukavuusalueensa sisäpuolella. Ongelmat eivät ehkä tule näin ratkaistuiksi, mutta epämiellyttävistä aiheista ei tarvitse ainakaan avata suutaan. Sanotaan, että vanhemmiten ymmärrys vaikeista asioista lisääntyy ja niitä pystytään käsittelemään. Nuoret eivät kyselyn mukaan ota vanhemmilta mallia. Lapset pysyvät hiljaa – erityisesti kasvattajilleen.

Ikäpolvesta riippumatta kaikki suojelevat asioitaan ulkopuolisilta. Sisäisessä maailmassa eläminen vaikuttaa suomalaisesta paremmalta kuin ulkomaailmaan astuminen tuomituksi tulemisen pelossa.

Onneksi muurit voidaan murtaa. Seuraavan kerran, kun menet läheisesi luokse, muista istuttaa hänet tukevasti tuolille. Äläkä päästä häntä karkaamaan. Kysy, mitä hänelle kuuluu.

Ehkä sen jälkeen uskallat itsekin avata suusi ja kertoa tunteistasi.